Seuraavana vuorossa: juhlapaikka, kutsut ja sormukset

Minulla on vihdoin ilo ilmoittaa, että olemme saaneet miehen kanssa gradumme valmiiksi. Vielä on muutamia paperihommia jäljellä gradun kansitukseen ja kypsyysnäytteeseen liittyen, mutta niin vain isoin työ on puolentoista vuoden tahkomisen jälkeen takana. Nyt voidaan olla taas miehen kanssa työkavereiden sijaan oikea pariskunta. ;) Juhlimmekin tätä vapautta eilen ruispitsalla, skumpalla ja lätkällä. Ihanaa laatuaikaa. <3 Nyt onkin erittäin hyvä aika siirtyä takaisin hääsuunnittelun pariin!

Ensi maanantaina käymme katsomassa vihdoin juhlapaikkaa ja teemme päätöksen, vaihdammeko jo varatun Honkamäen Ulmalaan. Monet ystävät ovat näyttäneet vihreää valoa vaihdolle, joten jos vain itse pidämme Ulmalasta enemmän, otamme sen. Olemme maksaneet toki Honkamäkeen 50€ varausmaksun, jota tuskin saamme takaisin, mutta tässä tilanteessa se ei haittaa yhtään. Pääasia on, että juhlapaikka miellyttää ja sytyttää tyttömäisen innon! Tulen varmasti postaamaan maanantaina tai viimeistään tiistaina päätöksestämme.

Päätöksen jälkeen alamme tehdä myös kutsukortit, jotta ne ovat valmiit ennen miehen valmistumista. Kutsukortit ovat tosiaan ajatuksen tasolla aika valmiita paikkaa lukuunottamatta. Myös tekstiä täytynee hienosäätää, mutta muuten asiat ovat hyvällä mallilla kutsujen osalta. 

Joulu/tammikuun aikana ajattelimme vielä tehdä päätöksen tulevista sormuksistamme. Mies on katsellut TuoniCorun sormuksia, minä taas pohdin Laatukorun Silvanin sekä Annette Tillanderin sormusten välillä. Voin sanoa, että omalla kohdallani päätöksestä tulee vaikea! Olemme menossa joulukuussa käymään Tillanderin myymälässä Mikonkadulla, joten tästäkin postausta tulossa myöhemmin! Silvanin korua olenkin jo sovittanut, josta kuvia alla.

Ihanaa marraskuun viimeistä päivää!

<3: Eveliina

3 6 5

Tasan vuosi ja me olemme naimisissa. Sen kunniaksi päätin jo pari kuukautta sitten, että lahjoitan miehelleni treffipurkin. Joku voi olla kuullut kyseisestä purkista 12 kk purkkina, sillä näitä annetaan yleensä huomenlahjaksi. 

Minä taas sain heittokimpun kiinni ensimmäisissä
häissäni koskaan.
Kohtaloako?

Mies sai sukkanauhan kiinni ystävänsä häissä!

Idea on siis se, että jokaisen kuukauden 12. päivä (koska se on tuleva hääpäivämme) mies saa nostaa treffipurkista kyseiselle kuukaudelle tarkoitetun kirjeen tai lapun, jossa on vihje järjestämästäni yhteisestä laatuajasta. Päätämme yhdessä päivän ja hoidan kaiken valmiiksi, miehen tarvitsee tulla vain paikalle. Koska en ole aivan varma, missä asumme puolen vuoden päästä, laitan purkkiin vain ensimmäisen viiden kuukauden treffit. Halusin ottaa myös mahdollisimman edullista tekemistä mukaan, sillä yhdessä tekeminen ei tosiaan aina vaadi rahaa. Suurin osa onnellisuutta tuovista asioista on ilmaisia tai maksaa vain hiukan, kun käyttää luovuutta ja kekseliäisyyttä!

Tässä suunnittelemiani treffejä:

• Käymme katsomassa läheisellä hallilla jääkiekkoa 
• Puemme itsemme hienoksi ja menemme teatteriin
• Hiihtoa/luistelua/mäen laskua ja kuumaa kaakaota
• Metsäretki koiran ja retkieväiden kanssa. Tarkoituksena kävellä muutaman tunnin lenkki, tehdä laavulla tuli ja nauttia eväistä sekä hyvästä seurasta.
• Yksi yö kylpylässä
• 3 ruokalajin kynttiläillallinen alusta loppuun yhdessä tehtynä
• Kokeilemme yhdessä kiipeilyä
• Save the date -korttien kuvaus tai parikuvaus
• Viikonloppu kahdestaan saunoen, avioliitosta keskustellen ja viiniä nauttien
• Hempeilyilta kotona. kasvonaamiot, kuuma kylpy, jalkahoito, hyvää musiikkia
• Keikka, konsertti, stand uppia tmv.
• Peli-ilta wiin tai lautapelien kanssa, lisänä hyvää naposteluruokaa

Kannattaa ehdottomasti hyödyntää kaikki tarjoukset, mitä opiskelijoille on ja ottaa selvää, minkälaisia tapahtumia, keikkoja tms. omalta paikkakunnalta löytyy. Esimerkiksi tosiaan meillä pääsee haalareilla sisään katsomaan jääkiekkoa pienin rajoituksin, myös teatteri- ja leffaliput ovat edullisia tiettyinä päivinä (jopa 5€/kpl!). Baarikeikat ovat yleensä halvempia kuin konsertit, mutta jos yhtään pitää klassisesta musiikista, sellaisiakin konsertteja löytyy ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Ja jos haluaa pelata lautapelejä, luistella, hiihtää tai laskea vaikka mäkeä, ihan varmasti löytyy joku tuttu tai tutun tuttu, jolta voi lainata niin termaria kuin muitakin välineitä! Meillä esimerkiksi tossa parikuvauksessa satuin olemaan kärppänä hereillä, kun eräs hääryhmäläinen halusi harjoitella ja tarvitsi tarkoitukseensa pareja.

Tuolla me sanomme tasan vuoden päästä ''Tahdon''.

Suosittelen lämpimästi, piristää varmasti suhdetta! Minusta on ollut mukavaa keksiä meille yhteistä tekemistä, enkä oikeastaan malttaisi pitää näitä salaisuutena. Rohkeasti vaan kokeilemaan kaikkea uutta puolison kanssa, niistä saa varmasti hyviä yhteisiä muistoja talteen!

<3: Eveliina

Häävalssin fiilistelyä

Kuvittele tilanne, että seisotte hääpäivänä tulevan puolisonne kanssa vastakkain. Niiaus, kumarrus. Kädet löytää toisensa, vartalot painautuvat lähekkäin. Joku soittaa taustalla pianolla, viululla tai ehkäpä sellolla musiikkia. Luotte toiseenne katseen ja tiedätte: nyt se on menoa!

Viime viikonloppuna nauraa räkätin mieheni sylissä. Yleensä tyydyn vain hymyilemään, mutta tilannekomiikassa on jotakin taikaa. Harjoittelimme häävalssin tanssimista keskellä olohuonettamme. Tilannetta vaikeutti hiukan yli-innokas corgipoika ja suursiivouksen jäljiltä olevat tavarat lattialla. Muutaman kerran jos meinasi kompastua, mutta kerrankos sitä.

Itse tanssi sen sijaan sujui yllättävän hyvin. Oli ihana heittäytyä tanssin ja musiikin vietäväksi (ja vähän miehenkin, hehe!), kuunnella soitinten soittamaa rytmiä, tulkita miestä ja aistia, minne päin hän aikoo seuraavaksi minut viedä. Tanssi on siitä ihmeellinen laji, että sujuakseen siinä on luotettava toiseen ja päästettävä turhasta jäykkyydestä irti. Minulla on taipumusta yrittää viedä, mutta jokaisella harjoituskerralla edistymme enemmän.

Meillä on kappaleena upea, rytmillisesti hiukan haastava biisi, jota mies ei halua paljastaa etukäteen. Koska hänellä on harvakseltaan näin radikaalia sanottavaa some-intoilijalle, yritän parhaani pitää lupaustani olla paljastamatta häävalssiamme kenellekään. Sisareni jo sitä kovasti utelivat, mutta eivätpähän arvanneet. ;)

Enkä taas millään malttaisi odottaa seuraavaa tanssikertaamme! Sovimme, että vähintään kerran viikossa meillä on tanssitreenit. Ihan vaan, koska aiomme tehdä koreokrafian itse ja koska harjoittelemalla jaksaa ehkä hääpäivänä tanssia sen VIISI minuuttia! Se on oikeasti yllättävän pitkä aika valssata. Ainakin meille. 

Allä on muutamia youtubesta poimittuja videoita kappale-esimerkeiksi, joiden avulla harjoittelemme ihan vain valssaamista keskenämme. Saattais mennä maku tahkota samaa biisiä vuoden päivät. :) Tykkäättekö te tanssia?

 

Meillä oli kyllä tanssiessa hurjan hauskaa. Ja tuli kuuma! Tässä on meille harrastus, jota ollaan kaivattu. Jotain, josta molemmat tykkää, mutta jossa kumpikaan ei varsinaisesti loista. Syksyllä alkaisi kansalaisopistossa taas perustansseihin liittyvä kurssi, joihin olemme jo parina edellisenä vuotena meinanneet ilmoittautua. Jospa nyt aikataulut osuisivat yhteen!

Suosittelen lämpimästi tanssin kokeilemista! Etenkin, jos yhtään tuntuu siltä, että se voisi teidän juttunne. Eikä tanssin tarvitse olla välttämättä valssi, ihan yhtä hyvin se voi olla foxi, tango tai hitaat.

Mikä houkuttelee eniten: häävalssi, häätanssi vai jokin muu vaihtoehto?

<3: Eveliina

Psst. Kappaleet on lainattu youtubesta. En omista sisältöjä.

Laatuaikaa

Koko kevät on ollut melkoista huisketta molemmilla: töitä, sivuaineopintoja aamusta iltaan, gradua, kotihommia, harrastuksia... Emme ole kerenneet juurikaan rauhoittua kahdestaan. Tietysti yhteistä aikaa on vaatinut ja yrittänyt saada johonkin väliin, mutta aina se ei ole onnistunut. Siksi onkin ihanaa, että nyt saadaan ottaa irtiotto arjen kiireistä ja velvollisuuksista. 

Varasimme matkan Berliiniin jo marraskuussa, joten tiesin keväällä yksinäisten iltojen aikana, ettei kiireet kestä ikuisesti. Meillä on viikko lomaa, joista viisi päivää vietämme Berliinissä. Olen aika onnellinen, että saamme tähän väliin yhteistä aikaa. Emme ole aikaisemmin tehneet yhteisiä reissuja Tallinnaa pidemmälle, joten tämä on varmasti aikamoinen reissu.

Aina ei tarvitse tehdä mitään sen ihmeellisempää:
leffailta rakkaan kainalossa oli parasta pitkään aikaan raskaan viikon päätteeksi!

Vaikka ei olisi aikaa, varaa tai mahdollisuutta lähteä merta edemmäs, kannattaa vaalia niitä pieniä yhteisiä hetkiä. Olla päivän, puoli päivää tai pari tuntia yhdessä ilman puhelinta ja keskittyä vaan siihen toiseen ihmiseen siinä vierellä. Ne on tärkeitä suhteen kannalta ja niiden avulla kiireisimmät ajat kestää huomattavasti helpommin. Jaettu elämä on kuitenkin pitkälti arkea ja velvollisuuksia, joita lomat sitten vain silloin tällöin täydentävät. Jos ei arkena vietä aikaa yhdessä, kuinka sitä lomalla osaisi? Teen parhaani, että arki täyttyisi pienistä yhteisistä hetkistä. Ne vaan on niin <3. 

Juhannuksen kunniaksi juhlajuomaa mustikoilla tuunattuna. :)

Millä tavalla te vietätte laatuaikaa? Mikä on se juttu, mikä saa teidät jaksamaan pariskuntana kiireiden keskellä? Nauttikaa yhteisestä ajasta ja aurinkoisesta juhannuksesta!

<3: Eveliina