Tahdotko mut tosiaan?

Jos tahdot päästä syvälle tähän tekstiin ja ajatuksiini, pistä lukemisen taustalle soimaan Pesolan coveri Popedan kappaleesta Tahdotko mut tosiaan.

--

Olemme seurustelleet mieheni kanssa pian seitsemän ja puoli vuotta. Tänä aikana suhteeseemme mahtuu aivan upeita ja mieleenpainuvia onnenhetkiä kuin myös niitä vähemmän hohdokkaita ajanjaksoja, jolloin kyseenalaistaa kaiken ja alkaa epäillä niin itseään, parisuhdettaan kuin toisen rakkautta itseen. Hyviä ja huonoja hetkiä mahtuu jokaiseen suhteeseen, aivan varmasti. Onkin asia erikseen, kuinka vastoinkäymisiin suhtautuu ja miten niitä lähtee selvittämään yhdessä. 

Minulla on ollut vaiheita, jolloin itsetuntoni on suhteemme aikana kadonnut kokonaan. Eikä ongelmana ole ollut pelkästään itsetuntoni, vaan lapsuudesta noussut hylkäämisen pelko. Minun on ollut vaikeaa luottaa meihin ja siihen, että mieheni oikeasti voisi rakastaa minua. Kun ei rakasta itseään, on haastavaa antaa toisenkaan rakastaa. 

Mieheni on ollut kanssani todella kärsivällinen. Hän antoi tarvittaessa minulle ja tunteilleni aikaa. Hän vastaili älyttömiin, toistuviin kysymyksiini siitä, miksi rakastaa minua. Hävettää myöntää, mutta olen ollut todella vaikea ja haastava kumppani. Aivan kuin olisin testannut, mitä kaikkea hän sietää, jotta näkisin hänen lähtevän. Eikä hän koskaan lähtenyt. Jäi viereeni ja puristi lujempaa. 

''Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa.
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa.
Onneton se on, ken rakkautta turhaan tunnustaa,
ja onneton ken pakenee, kun jäädä haluaa.'' 

Pahimmista ajanjaksoista on jo useampi vuosi aikaa. Pelkäsin tosissaan, että huono käytökseni ja hänen rakkautensa kyseenalaistaminen saisi hänet lähtemään. Näin jälkikäteen ajateltuna minä tosiaan ajoin häntä pois, vaikka oikeasti olisin halunnut vain entistä lähemmäs.

Arvostan itseäni huomattavasti enemmän kuin tuolloin. En voi tarpeeksi painottaa, kuinka tärkeää itsensä arvostaminen on myös parisuhteen kannalta. Arvostamisen myötä olen oppinut ottamaan rakkautta vastaan: koen, että ansaitsen olla onnellinen ja nauttia elämästä hänen kanssaan. Ennen kaikkea olen oppinut luottamaan meihin. Vaikka menneisyys välillä painaa ja tuo haamujaan esille, osaan suhtautua niihin jo neutraalimmin. Yhteiset kokemuksemme ovat osoittaneet, ettei ole olemassa tilannetta, josta emme selviäisi - yhdessä! Tämän tietäen on niin helppoa ja luonnollista mennä hänen kanssaan naimisiin. Rakkaudesta.

TJ 26!

<3: Eveliina

Tiistain tärskyt

Muutama kuukausi sitten sovimme miehen kanssa, että joka tiistai teemme yhdessä jotain kodin ulkopuolella. Meillä oli pitkään mennyt arki tavallisten asioiden pyörittelyssä. Oli niin helppoa jäädä sohvalle tai tietokoneen ääreen väsyneenä koomaamaan. Sovimme, että vuoroviikoin olemme vastuussa treffien suunnittelusta ja toteutuksesta.

Näiden viime viikkojen aikana olemme käyneet teatterissa, pelaamassa ilmakiekkoa ja flipperiä, ulkona syömässä ja pitkän lenkin jälkeen jäätelöllä. Lisäksi käytiin katsomassa Happoradion keikkaa, jonne voitin sattumoisin liput Radio Aallon kisasta! Kesää kohti voisi käydä uimassa, piknikillä, museoissa, ilmaistapahtumissa ja niin edelleen. Etenkin pääkaupunkiseudulla on kesäisin paljon tapahtumia!

Nää meidän tiistaitärskyt on olleet tosi mukavia ja piristäneet parisuhdetta. Pienet irtiotot arjesta kodista poistumisen myötä on auttanut ainakin mua nauttimaan enemmän tästä hääajasta ja toisistamme. Tämä on kuitenkin ainutlaatuista aikaa ja siksi siitä haluaa ottaa mahdollisimman paljon irti. Kahvin tai teen ääressä kivassa kahvilassa on ihanaa pohtia yhteistä tulevaisuutta ja sitä kutkuttavaa tunnetta vatsassa, jonka toinen edelleen aiheuttaa. 

Tulevana tiistaina on miehen vuoro viedä minut treffeille. Täytyy sanoa, että kyllä mä jo nyt mietin, että mitähän jännää mies on meille keksinyt! Vahva suositus arkitreffeille. Ota ideasta koppi ja vie puoliso ylläritreffeille!


<3: Eveliina

Oma aika parisuhteessa

Parisuhde on vuorottelua sekä tasapainoilua oman ja yhteisen ajan välillä. Yhdessä tekeminen lujittaa parisuhdetta. Silti molemmat tarvitsevat myös tilaa, jota haetaan ja saadaan esimerkiksi erilaisten harrastusten avulla. Metsälenkit, lukeminen ja musiikin monipuolinen harrastaminen on parasta, mitä minä voin tehdä yksin. 


Meillä on tällä hetkellä poikkeuksellinen tilanne, että mies viilettää Espoossa kymmenisen päivää sijaistamassa ja mä olen kotona kaksin koiran kanssa. Takana on onneksi jo ensimmäinen viikko ja rakkaani saapuu kotiin tulevana perjantaina. Kaikki on mennyt hienosti, vaikka onkin outoa yhtäkkiä nukkua ja elää arkea yksin. Tilaa ja aikaa itselle on enemmän kuin tarvitsisin.

Vuoden inttileskeyden jälkeen (2/10-2/11) olemme olleet harvoin erossa toisistamme yli kahta päivää. Tilanne saattaa kuitenkin pian muuttua. Mies valmistuu ja aikoo etsiä töitä Suomen joka kolkasta. Siksi tästä tilanteesta voi tulla hyvinkin normaalia, ja meidän täytyy hyvin todennäköisesti muuttaa kevään ajaksi erillemme.

Kuva on otettu vuonna 2011. Mies oli intissä ja mä asuin Kuopiossa parin ystäväni kanssa.
Niin ollaan nuoria ja nättejä!

Olen aika varma, että tämä väliaikainen välimatka tekee suhteelle ainoastaan hyvää. Varsinkin näin pitkässä parisuhteessa, jossa toiseen on kasvanut jo kiinni. Täytyy myöntää, että pari vuotta sitten minun oli vaikea olla yksin. Olin niin tottunut siihen, että joku on paljon mun vierellä. Nyt onneksi osaamme molemmat ottaa omaa aikaa ja tarpeen tullen vaatiakin sitä. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi yksilöä, jotka vain sattuvat jakamaan elämänsä yhdessä. Kumpaakaan ei tulisi väheksyä.


Pieni etäisyys ravisuttaa ja luo mahdollisuuksia nähdä parisuhteensa uudella tavalla. On helpompi huomata, mitä asioita omassa puolisossaan arvostaa, mitä pieniä hetkiä kaipaa arjessaan ja mitä asioita on ehkä pitänyt itsestäänselvyytenä. Jos toinen on aina huolehtinut kodista, huomaa hyvin pian ettei asiat enää vain tapahdu. Ne täytyykin hoitaa yhtäkkiä itse. Yksinolon jälkeen on ihana palata toisen luo ja vaikka vain käpertyä syliin. Tarvitsen molempia.

Vaikka näen tässä hetkellisessä välimatkassa paljon hyvää, en silti pidä siitä. Olisin voinut ottaa mieheni takaisin kotiin jo ajat sitten. Se, jos mikä, on hyvä merkki. <3

<3: Eveliina

Kuvahaaste!

Blogeissa kiertää tällä erää kuvahaaste, jonka kehitteli morsiamille I said yes -blogin Laura! Sen sijaan haaste päätyi minulle latohäistä bloggaavan Mian kautta. Tykkään haasteista, joten tämä on minulle mieluinen postausaihe. Kiitos vaan! ;)

''Lisää blogiisi nämä ohjeet ja yhdeksän kuvaa teihin ja häihinne liittyen. Kuvat voivat olla omiasi - vanhoja tai uusia tai netistä lainattuja. 

Kuvien aiheet ovat:

1. Lempikuvasi teistä kahdesta.

2. Mitä teette mieluiten yhdessä.

3. Yhteinen lempipaikkanne.  

4. Paras lomamuistonne.  

5. Jokin häitänne varten tehty hankinta. 

6. Ajatuksesi hääsuunnittelusta.

7. Sulhasen ajatukset hääsuunnittelusta.

8. Onnistuineiden häiden salaisuus. 

9. Häidenne teema.

Haasta lopuksi kolme muuta hääbloggaajaa tekemään samoin.''

1. Lempikuvani meistä kahdesta:

En tietenkään osannut valita vain yhtä kuvaa. Lempikuvani meistä vaihtelee kausittain. Katsoin kaikki kuvat ulkoiselta kiintolevyltä läpi, jotta muistaisin edes, millaisia kuvia meistä on otettu ja kävin niitä läpi lähes kaksi tuntia! Päädyin alla olevaan kuvaan vuodelta 2012, koska muistan, kuinka onnellinen olin tuona päivänä. <3

 

2. Mitä teemme mieluiten yhdessä?

Onko joku yllättänyt, jos vastaan syömisen? :D Toisaalta parasta meistä on myös liikkua yhdessä Vilin kanssa ja ilman vaikkapa luistellen, kävellen, juosten, rullaluistellen, salilla käyden... :) 

 3. Yhteinen lempipaikkamme

Lempipaikkamme on metsä tai koti. Käymme monta kertaa viikossa lenkkeilemässä lähimetsässämme, jonne on matkaa kerrostalomme alaovelta vain viitisen kymmentä metriä. :D Kotona taas on muuten vain ihana olla. Mikä on parempaa kuin oma rauha ja yhteinen elämä?

4. Paras lomamuistomme

Yhteisiä lomamuistoja on alkanut kertyä, mutta paras niistä taitaa olla Ruisrock 2015. Ensimmäiset yhteiset festarimme. Sattui kesän parhaimmat kesäpäivät enkä muista, milloin olisin ollut niin fiiliksissä kolmea päivää putkeen! Satuimme vielä tekemään niin, että ajoimme joka ikinen päivä erikseen Raumalta Turkuun aamulla ja illalla takaisin. Voin kertoa, että kolmen päivän jälkeen jalkoja ja koko kroppaa väsytti! Kunnon onnellisuushuuma. <3

Pariisin kevään Arto Tuunela. Ah. <3

5. Jokin häitämme varten tehty hankinta

No, onhan noita! Kolme lasista booliastiaa ja pilttipurkit booliastioiksi, häälaukku, kengät, seremoniakello... ja esimerkiksi tämä häämekko. Joka ei btw vieläkään mahdu päälle! Tulee olemaan kova työ ennen elokuuta 2017. Mutta joulukuun ekaan päivään saakka murehdin vain ja ainoastaan gradun valmistumisesta ja harjoittelun päättämisestä. Siihen asti muutama hyvä päivittäinen valinta ja liikunta lähinnä omaksi iloksi ja poistamaan stressiä saa riittää. Nyt ei ole voimia enempään. 

 

6. Ajatukseni hääsuunnittelusta

Se, kun yrittää yhdistää monia eri ideoita, pinnattuja kuvia pinterestistä ja haluaa häihinsä KAIKEN. 

Siinäpä sitten yrität yhdistää eri palaset järkeväksi kokonaisuudeksi...

 7. Sulhasen ajatukset hääsuunnittelusta

Sulhanen oli vielä unten mailla omien sanojensa mukaan projektin alkuvaiheilla (kuva 1). Tällä hetkellä meno näyttää tältä (kuva 2). Toisin sanoen mieheni tälläkin hetkellä näpyttelee graduamme valmiiksi... häitä aletaan suunnitella kuulema vasta sen jälkeen!

8. Onnistuneiden häiden salaisuus

Onnistuneen hääpäivän saa mieheni mielestä, kun ei stressaa liikaa ja menee oikean henkilön kanssa naimisiin. <3 Aika hyvin sanottu, vai mitä? 

Alla oleva kuva on otettu Lontoosta, jossa tunnetusti sataa lähes aina. Se ei siis ole katastrofi, vaikka hääpäivänä sataisi. Sateessa saa yllättävän tunnelmallisia kuvia ja kynttilöiden hohkama valo ja lämpö korostuu. Hääsateenvarjot on söpöjä, noista meidän päällä olevista muoveista en oo ihan niin varma!  

9. Häidemme teema

Meillä oli väriteema: keltainen, navy blue ja hitunen valkoista ja hopeaa, vähän kuvan tyyliin. En kuitenkaan syty enää ajatuksesta. Auringonkukatkin ovat vähän njaa, varsinkin kun en voi olla sata varma siitä, että hääpäivänämme niitä on saatavilla. 

Pyörittelimme mielessämme myös musiikkiteemaa. Mieheni mielestä häät itsessään on jo juhliemme teema. Katsotaan, tästä varmaan puhutaan vielä. :) 

Kuva poimittu vapaasti käytettävien kuvien sivustolta. Bongasin tämän keväällä blogia aloittaessani, joten valitettavasti osoite ei ole tallella.

Haasteen ohjeesta poiketen haastan Sinut, joka haluat tehdä tämän haasteen ja luet blogiani. Aika moni bloggaaja haasteeseen onkin jo vastannut! :)

<3: Eveliina

Matkustaminen ja parisuhde

Ihana loma! Kuusi päivää Berliinissä. Ihastelua eläintarhassa, älyllistä toimintaa tekniikan museossa, valokuvausta ja hurmioitunutta itkua Coldplayn keikalla. Matka oli paljon enemmän, mitä odotin. Yksi parhaista valinnoistamme oli, että internet toimi vain hotellilla! Nyt pystyimme keskittymään aidosti toisiimme ja sitä jokainen parisuhde tarvisee. Yhteistä aikaa.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen ennen lentoa. Kamera rakastaa meitä. Tämä kuvaa täydellisesti parisuhteemme leikkimielisyyttä. Aina ei tarvitse ottaa asioita niin vakavasti!

@Zoo.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, emme olleet matkanneet Tallinnaa pidemmälle saati lentäneet yhdessä. Reissussa itsestä ja puolisosta tulee ilmi uudenlaisia asioita. Ajattelen toiseen maahan matkustamista tietynlaisena testinä tai kokeena parisuhteelle. Miten kommunikointi sujuu paineen ja väsymyksen alla, kun ei ole turvallisia rutiineja? Miten kestää toisen naamaa ja tapoja ympäri vuorokauden ilman taukoja, kun ei voi lähteä ''pakoon''? Miten ratkaista ristiriidat ja jakaa hauskat kokemukset? Ja tosiaan... Miten arki asettuu matkan jälkeen? Hiipuuko kipinä? Miten reissumuistot kootaan tai käydäänkö niitä läpi? Muuttuuko jokin?

Meitä molempia jännitti ensimmäinen pidempi reissumme, mutta aivan turhaan. Tunnemme toisemme ja yleisimmät riidan aiheemme jo niin hyvin, että varsinaisia sudenkuoppia oli helppo vältellä. Kun tiedosssa on, että olen kiukkuinen nälkäisenä ja väsyneenä, tarvitsee vain syödä säännöllisesti ja nukkua kunnon yöunet. :D

Meille sattui yllättävän vähän kommelluksia siihen nähden, miten vähän olemme matkanneet. Pidin myös entuudestaan kielitaitoani huonona, mutta tulin jokaisella kerralla hyvin ymmärretyksi. 

Ainoa suurempi murhe meitä odotti vasta lähtöpäivänä: saimme tietää paluulennon olevan ylibuukattu. 7h odottamisen jälkeen saimme lopulta kuulla, että vain toinen meistä voisi matkata Helsinkiin. Käsi puristui toisen käteen, kun ilmoitimme molemmat jäävämme Berliiniin. En jättäisi toista mistään hinnasta yksin toiseen maahan! 

Parin tunnin selvittelyn jälkeen meille buukattiin hotelli, kuljetukset ja uusi lento seuraavalle päivälle. Kaikki ei mennyt siinäkään aivan putkeen, mutta yllätyin siitä, kuinka rennosti asian otin. Iloitsin vain siitä, että saimme jäädä vielä yhdeksi yöksi ja ettei meidän tarvinnut odottaa lentokentällä enää kauempaa.

Parasta. Yksi elämäni isoimmista unelmista täyttyi. <3 Oli uskomattoman hienoa, että tuleva mieheni sai nähdä tämän puolen minusta. Sen, joka rakastaa musiikkia yli kaiken. COLDPLAY! <3 <3

YELLOW - COLDPLAY

Kannustan matkustamaan, edes siihen muutaman tunnin matkan päähän. Jokainen reissu muodostaa yhteisiä muistoja, kokemuksia. Ne sitoo ja lujittaa suhdetta. Matkailu oikeasti avartaa ja antaa uutta näkökulmaa elämää. Kliseistä meidän kohdallamme, mutta totta. Matkaamme vain palataksemme kotiin. Arvostamme reissun jälkeen omaa kotia ja yhteistä arkeamme entistä enemmän.

Ja mikä parasta, jokaisen reissun jälkeen tiedämme varmemmin selviävämme kaikesta vastaantulevasta - yhdessä. Häämatkaa odotellessa!

<3: Eveliina

Laatuaikaa

Koko kevät on ollut melkoista huisketta molemmilla: töitä, sivuaineopintoja aamusta iltaan, gradua, kotihommia, harrastuksia... Emme ole kerenneet juurikaan rauhoittua kahdestaan. Tietysti yhteistä aikaa on vaatinut ja yrittänyt saada johonkin väliin, mutta aina se ei ole onnistunut. Siksi onkin ihanaa, että nyt saadaan ottaa irtiotto arjen kiireistä ja velvollisuuksista. 

Varasimme matkan Berliiniin jo marraskuussa, joten tiesin keväällä yksinäisten iltojen aikana, ettei kiireet kestä ikuisesti. Meillä on viikko lomaa, joista viisi päivää vietämme Berliinissä. Olen aika onnellinen, että saamme tähän väliin yhteistä aikaa. Emme ole aikaisemmin tehneet yhteisiä reissuja Tallinnaa pidemmälle, joten tämä on varmasti aikamoinen reissu.

Aina ei tarvitse tehdä mitään sen ihmeellisempää:
leffailta rakkaan kainalossa oli parasta pitkään aikaan raskaan viikon päätteeksi!

Vaikka ei olisi aikaa, varaa tai mahdollisuutta lähteä merta edemmäs, kannattaa vaalia niitä pieniä yhteisiä hetkiä. Olla päivän, puoli päivää tai pari tuntia yhdessä ilman puhelinta ja keskittyä vaan siihen toiseen ihmiseen siinä vierellä. Ne on tärkeitä suhteen kannalta ja niiden avulla kiireisimmät ajat kestää huomattavasti helpommin. Jaettu elämä on kuitenkin pitkälti arkea ja velvollisuuksia, joita lomat sitten vain silloin tällöin täydentävät. Jos ei arkena vietä aikaa yhdessä, kuinka sitä lomalla osaisi? Teen parhaani, että arki täyttyisi pienistä yhteisistä hetkistä. Ne vaan on niin <3. 

Juhannuksen kunniaksi juhlajuomaa mustikoilla tuunattuna. :)

Millä tavalla te vietätte laatuaikaa? Mikä on se juttu, mikä saa teidät jaksamaan pariskuntana kiireiden keskellä? Nauttikaa yhteisestä ajasta ja aurinkoisesta juhannuksesta!

<3: Eveliina