7 syytä, joiden vuoksi menemme naimisiin

Aina aika ajoin kyselen mieheltäni kiperiä kysymyksiä rakkaudesta, avioliitosta, perheestä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Tällä hetkellä eniten minua on mietityttänyt ne syyt, miksi mieheni tahtoo naimisiin kanssani. Pitkän keskustelun jälkeen halusin koota ajatuksia tänne blogin puolelle. Tässä siis teille ne 7 syytä, joiden vuoksi menemme naimisiin eli yksi syy jokaista seurusteluvuotta kohti! ;) 

 

1. Rakkaus
2. Sitoutuminen, lupaus uskollisuudesta
3. Yhteinen sukunimi
4. Turva
5. Perinne
6. Sopiva aika, jatkumo seurustelulle ja kihloille
7. Hääjuhla

Meidät vihitään vihitään Iisalmen Kustaa Aadolfin kirkossa 12.08.2017.

''Koska minä rakastan sinua.'' 

On aika luonnollista ottaa seuraava askel seurustelun ja kihlautumisen jälkeen ja solmia avioliitto sellaisen henkilön kanssa, jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin. Olemme kokeneet pahimmat kasvukivut ja kriisit yhdessä sekä kasvaneet kumpikin ihmisinä - ja olemme edelleen yhdessä onnellisina. Avioliitto on sinetti suhteellemme: lupaamme olla yhtä sitoutuneita suhteeseemme kuin tähänkin asti. Aina.

I am not telling you

it is going to be easy.

I am telling you

it is going to be worth it. 

Avioliitto tuo eteen myös mahdollisuuden yhteisestä sukunimestä, joka yhdistää meidät tunnistettavasti samaksi perheeksi. Ajattelen meidän olevan perhe jo nyt, mutta yhteinen sukunimi on kyllä piste i:n päälle. Pidän ajatuksesta, että ovessa komeilee vain yksi sukunimi.  

Kun mies saa hymyilemään sinut edelleen Naantalin auringon lailla, tiedät hänen olevan 'se oikea'.
Kuva vuodelta 2011.

Oikeastaan kaikki muut syyt ovat vain plussaa. Avioliitto helpottaa kuitenkin puolison asioiden hoitamista niin arjessa kuin toisen kuoleman jälkeenkin. Avoliitossa elävillä ei käsittääkseni pahemmin ole oikeuksia toisiinsa. Plussaa on ehdottomasti myös ihanan, rakkaudentäyteisen hääjuhlan järjestäminen. Vai mikä olisi parempi tapa kerätä ystävät ja suku kokoon kuin juhlistaa kahden henkilön keskinäistä rakkautta ja ensimmäisiä hetkiä avioparina?

Oletko sinä keskustellut puolisosi kanssa niistä syistä, joiden takia menette naimisiin? 

Millaisiin vastauksiin olette päätyneet?

<3: Eveliina

Neljä vuotta kihloissa

Tasan neljä vuotta sitten, 11.12.2012, rakas mieheni polvistui eteeni kylpylän hotellihuoneessa puhuen kauniita yhteisestä puutarhasta ja kodista. Kaiken kauniin jälkeen hän lopulta kysyi, haluanko tulla hänen vaimokseen. Kosinta oli herkkä ja kaunis, ja minulle täysi yllätys! Miehellä oli jopa hopeiset sormuksemme valmiina odottamassa.

Täytyy sanoa, etten vastannut heti myöntävästi. En siksi, että olisin epäillyt meitä tai tunteitani. Enemmänkin pelkäsin ystävien ja sukulaisten reaktiota. En tuntenut ikäisistäni juuri ketään, joka olisi mennyt kihloihin saati naimisiin. En tiennyt onko se hyväksyttävää. Olin 21-vuotias ja seurustellut ''vain'' reilut kaksi ja puoli vuotta. Siksi pyysin, että saan nukkua sormuksen kanssa yön yli ja makustella asiaa. Aamulla herätessäni päätin, etten välitä toisista vaan kuuntelen itseäni ja sydämeni ääntä. Näin jälkikäteen ajateltuna minua harmittaa, että toisten ihmisten mielipiteet ovat vaikuttaneet niin voimakkaasti. Samalla olen iloinen, että niistä huolimatta lupasin ja lupaan tahtoa. <3 

Hotellihuoneesta poistuminen aamiaiselle oli hämmentävää. Tuntui, että jokainen vastaantulija huomaa pienen punan kasvoillani, sydämeni ohilyönnit ja uutuuttaan hohtavan sormuksen vasemmassa nimettömässäni. Päivän aikana totuin sormukseen. Hämmennyksen valtasi ilo ja rakkaus. Seuraavana päivänä äidille soittaminen oli kauhean vaikeaa! Ujostutti todella paljon! Onneksi minun ei tarvinnut kertoa: äiti arvasi jo pelkästä neutraalista arvaa mitä -lausahduksestani! Miehen porukoiden reaktio taisi olla aika tyyni.

Matkalla kylpylälle täysin tietämättömänä miehen suunnitelmista!

Tämän neljän vuoden aikana elämämme ei ole ollut kauhean tasaista. Useat eri stressitekijät ovat koetelleet suhdettamme. Onneksi vastapainona olemme osanneet nauttia pienistäkin onnen hetkistä. Koemmekin, että ehkä jopa myrskyisänkin menneisyytemme myötä suhteemme on erityisen vahva ja arvokas. Hopea-sormuksessani näkyy arpia, mutta niin vain sormus edelleen loistaa kauniisti. On aika ihanaa sitoutua loppuelämäksi juuri nyt ja tässä vaiheessa, kun olemme jo kokeneet pahimmat kasvukivut ja muutokset. Tiedämme molemmat pärjäävämme aina, yhdessä.

Ensimmäinen kesä kihloissa. Kuva Tampereelta.

Ujoista kihloista johtuen aion hehkuttaa tulevia häitämme ja rakkauttamme siitäkin edestä. Huomenna hääpäivään onkin enää kahdeksan kuukautta! Aivan mieletöntä.
Rakkaus on ihana asia! Ei piilotella onnea. Eihän?

<3: Eveliina

Ps. Sain mieheltä tällaisen ihanan kortin heti puolen yön jälkeen. Höppänä. <3

Rakkaus 1 - Raha 0

Meillä on ollut miehen kanssa todella tiukka ja kurja alkuvuosi. Meille on tullut kerta toisensa jälkeen ikäviä uutisia raha-asioihin liittyen. Viimeisimmästä takapakista kuulimme toissa päivänä. Olemme jo kertaalleen lykänneet hääpäivää tammikuulta elokuulle rahan takia. Erityisen pahalta tämä lykkääminen ja koko häiden peruminen onkin tuntunut siksi, että ajattelen häitä päivittäin. Rakastan miestäni ja haluan viettää ikimuistoisen hääpäivän hänen kanssaan! 

Me saamme unelmiemme hääpäivän ja kauniit juhlat, kunhan vain meillä on halua ja
tahtoa saada asiat onnistumaan pienemmälläkin budjetilla.

Rahatilannetta helpottaakseni kolusin kaikki kaapit ja etsin myytävää kirpputorille. Laitoin eräitä muumimukeja myyntiin - tosin osan myyminen on vasta harkinnan alla. Ajattelin jopa myydä ostamani häämekon. Tässä vaiheessa mieheni pisti asialle stopin. Hän sanoi, etten missään nimessä saa myydä mekkoa, jossa näytän törkeän hyvältä. Hän ei myöskään halunnut vaihtaa hääpäivämme ajankohtaa, vaan mennä naimisiin kanssani vaikkakin pienemmällä budjetilla.

Olemme nyt keskustelleet budjetista ja vihkimisestä uudelleen, emmekä vieläkään täysin tiedä oikeaa ratkaisua. Häihimme on kuitenkin vielä yli vuosi aikaa, joten mistä sitä tietää, vaikka taloudellinen tilanteemme kohenisi ja saisin töitä! Harkitsimme vihkimisen myöhäistämistä, jotta pystyisimme säästämään ruoassa - tarjoisimme lämpimän ruoan sijaan runsaan ja näyttävän salaattibuffetin ja/tai suolaisia piirakoita. Onneksi meillä on vielä aikaa pohtia, mikä ratkaisu sopii meille parhaiten. 

Tällä hetkellä minulle riittää tieto siitä, että 12.08.2017 juhlimme häitämme. Kunhan meillä on toisemme, se riittää. <3