Täydellisyyttä hipova vihkisormus

Hei, pitkästä aikaa! Olen ollut viime viikot maalla, työnhaussa ja muuten lomailemassa. On ollut vaikeuksia kirjoittaa, kun hääjärjestelyt on olleet postauksia varten niin kesken. Lupaan, että tässä kuussa tulee enemmän kuin vain yksi postaus, sillä mulla on teitä varten tuolla muun muassa pari DIY-juttua odottamassa lukijaansa. Kiitos siis, kun jaksat pysyä mukana! No, häät lähestyy ja postausaiheita on enemmän kuin aiemmin. Enää 64 päivää vihkimiseen!

---

Aloitin vihkisormuksen etsinnän jo vuonna 2015. Haaveilin yksinkertaisesta, yksikivisestä sormuksesta, joka näyttäisi minulta ja jota palaisin ihailemaan katseellani vuosikymmenten jälkeenkin. Viime tammikuun häämessuilla asetin tavoitteeksi löytää vihkisormuksen, jota en kuitenkaan löytänyt. Päinvastoin mieheni löysi sormuksen ennen minua!

Eräänä huhtikuisena päivänä selasin jälleen sormusvalmistajien nettisivuja ja päädyin laatukorun sivuille. Kiinnostuin sattumalta Suomi 100 -juhlavuoden mallistosta, jossa oli myös upean näköinen sormus sinisellä kivellä. Soitin samointein liikkeeseen ja kysyin, onko sormusta esillä myös myymälässä, ja olihan siellä! Seuraavana päivänä olin jo sovittamassa sormusta ja valitsemassa fontteja kaiverrukselle. Oli jo aikakin. ;)

Viime viikolla sormukseni vihdoin saapui. Koko oli juuri sopiva ja kaiverrus oli täydellinen lisä muutenkin kauniiseen vihkisormukseeni. Haikeudella laitoimme sormuksen rasiaan odottamaan tulevaa elokuuta. Sormus on tällä hetkellä yli 500 kilometrin päässä kotipaikkakunnallani eikä se voisi olla varmemmassa paikassa: äitini luona on vanha pankin kassakaappi, johon tarvitsee ainakin kolme eri avainta sen avatakseen. Lisäksi seinät on 15 cm paksuiset, joten uskon sormuksen olevan hyvässä turvassa. :D

Oon kyllä ihan rakastunu mun sormukseen! Se on elegantti, siro ja samalla mun jotain sinistä. Millaisia vihkisormuksia teillä on?
 
<3: Eveliina

Seuraavana vuorossa: juhlapaikka, kutsut ja sormukset

Minulla on vihdoin ilo ilmoittaa, että olemme saaneet miehen kanssa gradumme valmiiksi. Vielä on muutamia paperihommia jäljellä gradun kansitukseen ja kypsyysnäytteeseen liittyen, mutta niin vain isoin työ on puolentoista vuoden tahkomisen jälkeen takana. Nyt voidaan olla taas miehen kanssa työkavereiden sijaan oikea pariskunta. ;) Juhlimmekin tätä vapautta eilen ruispitsalla, skumpalla ja lätkällä. Ihanaa laatuaikaa. <3 Nyt onkin erittäin hyvä aika siirtyä takaisin hääsuunnittelun pariin!

Ensi maanantaina käymme katsomassa vihdoin juhlapaikkaa ja teemme päätöksen, vaihdammeko jo varatun Honkamäen Ulmalaan. Monet ystävät ovat näyttäneet vihreää valoa vaihdolle, joten jos vain itse pidämme Ulmalasta enemmän, otamme sen. Olemme maksaneet toki Honkamäkeen 50€ varausmaksun, jota tuskin saamme takaisin, mutta tässä tilanteessa se ei haittaa yhtään. Pääasia on, että juhlapaikka miellyttää ja sytyttää tyttömäisen innon! Tulen varmasti postaamaan maanantaina tai viimeistään tiistaina päätöksestämme.

Päätöksen jälkeen alamme tehdä myös kutsukortit, jotta ne ovat valmiit ennen miehen valmistumista. Kutsukortit ovat tosiaan ajatuksen tasolla aika valmiita paikkaa lukuunottamatta. Myös tekstiä täytynee hienosäätää, mutta muuten asiat ovat hyvällä mallilla kutsujen osalta. 

Joulu/tammikuun aikana ajattelimme vielä tehdä päätöksen tulevista sormuksistamme. Mies on katsellut TuoniCorun sormuksia, minä taas pohdin Laatukorun Silvanin sekä Annette Tillanderin sormusten välillä. Voin sanoa, että omalla kohdallani päätöksestä tulee vaikea! Olemme menossa joulukuussa käymään Tillanderin myymälässä Mikonkadulla, joten tästäkin postausta tulossa myöhemmin! Silvanin korua olenkin jo sovittanut, josta kuvia alla.

Ihanaa marraskuun viimeistä päivää!

<3: Eveliina

Jahkailua ja kyseenalaistamista

Onko kellään muulla ongelmana päätöksien tekeminen? Oli kyseessä sitten juhlapaikka, vieraslista, kutsut tai häiden teema, minulta päätöksien tekeminen ei vaan suju. Olemme varanneet miehen kanssa jo juhlapaikan ja nyt se ei tunnukaan hyvältä. Olemme puhuneet häiden teemasta, mutta nyt tekisi mieli vaihtaa sekin. Mikään ei tunnu enää kivalta ja omalta, meidännäköisiltä. Punainen lanka tuntuu olevan todella hukassa.

Kävin pari viikkoa sitten kokeilemassa vihkisormuksia. Tämä jäi erityisesti mieleeni.

Tiedän, että pääasia on meidän rakkautemme ja naimisiin menomme. Siksi välillä houkuttelevin ajatus olisi karata naimisiin ja pitää pienimuotoiset juhlat myöhemmin. Toisaalta taas haluaisi jättää häiden juhlinnan hamaan tulevaisuuteen, jolloin olisi oikeasti varaa hankkia ne kaikki elementit juhliin, joiden puuttuminen saattaisi jäädä harmittamaan.

Luulen, että tässä on kyse siitä, että me emme pitäneet kihlajaisia. Olimme ensimmäisiä minun ystäväporukastani, jotka meni kihloihin ja miehen puolelta varmaan ensimmäisten joukossa. En jotenkin osannut juhlia kihlautumista, vaikka olinkin onnellinen! Se harmittaa. En tiennyt, että koko kihlajaisia voisi edes järjestää. Kaikki oli niin uutta ja mä olin niin epävarma muiden mielipiteistä, siitä että ''näin nuorena mentiin kihloihin ja ei oltu seurusteltu kuin alle kaksi ja puoli vuotta''. Jälkikäteen ajateltuna emme edes olleet kovinkaan nuoria tai edenneet nopeasti... Toisekseen pieni perfektionisti minussa alkaa nostaa päätään.

Näistä syistä haluaisin niin kovasti, että häistä tulisi täydelliset meille. Ettei tarvitsisi ''katua'' jälkikäteen, että olisi pitänyt ottaa bändi, valita eri hääkaupunki, varata pitopalvelu sen sijaan että ruoat tehtiin itse tai pitää pelkät kakkukahvit... Ymmärrätte varmaan pointin. 

Seuraavina viikkoina yritän tosiaan miettiä miehen kanssa sitä, mitä ME haluamme. Tässä vaiheessa kerkeää vielä muuttaa mielipidettään, kun juuri mitään ei ole varattuna saati tehtynä. Haluan, että olemme päätöksistämme varmoja! Varmaa taitaa olla tällä hetkellä ainoastaan tuleva mies ja kakkubuffet. :'D Kai niilläkin eteenpäin pääsee.

 <3: Eveliina