Jahkailua ja kyseenalaistamista, osa 2.

Mä en vieläkään päässyt mihinkään lopputulokseen miehen kanssa siitä, millaiset häät haluamme. Onneksi on aikaa! Enkä oikeastaan odotakaan mitään täysin yksityiskohtaista selvitystä siitä, vaan lähinnä edes päätöksen juhlan luonteesta - tai oikeastaan siitä, millaista ruokaa tarjoamme. Ruoka kun menee usein tunteisiin ja vaikuttaa hyvin paljon siihen, kuinka paljon rahaa budjetoimme ja käytämme.

Olemme pyöritelleet ajatusta suolaisista piirakoista salaatteineen ja aiemmin jo hehkuttamastani kakkubuffetista. Olisi lämpimiä, suolaisia piirakoita, erilaisia salaatteja, karjalanpiirakoita munavoilla ja vaikkapa täytettyjä ruisnappeja sekä jotain samantyylistä helposti valmistuvaa. Kakkubuffaan tulisi monenlaisia kakkuja, osa vieraiden tekeminä. Tällä tavalla meidän ei tarvitsisi huolehtia pitopalvelun hankkimisesta, vaan voisimme leipoa kaiken etukäteen itse. Jäljelle jäisi esillepano ja tarjoilu sekä ruokien täydentäminen. Myös päässäni käytävä kinastelu itseni kanssa rahasta helpottaisi huomattavasti. 

Jos saisin valita, meillä tarjottaisiin vaan kakkuja. :D

 

Jos ylläolevan kaltainen ratkaisu päätyy vaihtoehdoksemme, olisi varmaan viisainta vaihtaa vihkimisen aikaa myöhemmäksi. Olen pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoa klo 17 kello kolmen sijaan. Mutta miten dokumentaarisen hääkuvauksen kanssa käy? Tuskin minulla/meillä menee valmistautumiseen niin kauan aikaa. Toisaalta, ehkä potretit saisi otettua useammissa paikoissa oikeasti ajan kanssa. Onko tämä ongelma vai ajattelenko yön pikkutunteina vain niin? :D

Juhani Ahon museon ympäristö on äärimmäisen kaunis potretteja ajatellen.

Tarvitsisin nyt mielipiteitä kahteen asiaan (siis kuvaajaongelman lisäksi!):

1) Olisiko hölmöä/outoa/ennenkuulumatonta/absurdia tulla (pitkän matkan takaa) juhliin, jotka alkaa normaalia myöhempään eikä siellä edes tarjota ''oikeaa'' ruokaa.

2) Jos kutsussa ilmoitetaan ylläesitetystä ruokintatavasta, kuinka se tulisi ilmoittaa?

 

Tällaisia asioita mä gradun lisäksi mietin keskellä yötä,
mutta nyt on kyllä pakko mennä nukkumaan. Kauniita unia!

<3: Eveliina

Jahkailua ja kyseenalaistamista

Onko kellään muulla ongelmana päätöksien tekeminen? Oli kyseessä sitten juhlapaikka, vieraslista, kutsut tai häiden teema, minulta päätöksien tekeminen ei vaan suju. Olemme varanneet miehen kanssa jo juhlapaikan ja nyt se ei tunnukaan hyvältä. Olemme puhuneet häiden teemasta, mutta nyt tekisi mieli vaihtaa sekin. Mikään ei tunnu enää kivalta ja omalta, meidännäköisiltä. Punainen lanka tuntuu olevan todella hukassa.

Kävin pari viikkoa sitten kokeilemassa vihkisormuksia. Tämä jäi erityisesti mieleeni.

Tiedän, että pääasia on meidän rakkautemme ja naimisiin menomme. Siksi välillä houkuttelevin ajatus olisi karata naimisiin ja pitää pienimuotoiset juhlat myöhemmin. Toisaalta taas haluaisi jättää häiden juhlinnan hamaan tulevaisuuteen, jolloin olisi oikeasti varaa hankkia ne kaikki elementit juhliin, joiden puuttuminen saattaisi jäädä harmittamaan.

Luulen, että tässä on kyse siitä, että me emme pitäneet kihlajaisia. Olimme ensimmäisiä minun ystäväporukastani, jotka meni kihloihin ja miehen puolelta varmaan ensimmäisten joukossa. En jotenkin osannut juhlia kihlautumista, vaikka olinkin onnellinen! Se harmittaa. En tiennyt, että koko kihlajaisia voisi edes järjestää. Kaikki oli niin uutta ja mä olin niin epävarma muiden mielipiteistä, siitä että ''näin nuorena mentiin kihloihin ja ei oltu seurusteltu kuin alle kaksi ja puoli vuotta''. Jälkikäteen ajateltuna emme edes olleet kovinkaan nuoria tai edenneet nopeasti... Toisekseen pieni perfektionisti minussa alkaa nostaa päätään.

Näistä syistä haluaisin niin kovasti, että häistä tulisi täydelliset meille. Ettei tarvitsisi ''katua'' jälkikäteen, että olisi pitänyt ottaa bändi, valita eri hääkaupunki, varata pitopalvelu sen sijaan että ruoat tehtiin itse tai pitää pelkät kakkukahvit... Ymmärrätte varmaan pointin. 

Seuraavina viikkoina yritän tosiaan miettiä miehen kanssa sitä, mitä ME haluamme. Tässä vaiheessa kerkeää vielä muuttaa mielipidettään, kun juuri mitään ei ole varattuna saati tehtynä. Haluan, että olemme päätöksistämme varmoja! Varmaa taitaa olla tällä hetkellä ainoastaan tuleva mies ja kakkubuffet. :'D Kai niilläkin eteenpäin pääsee.

 <3: Eveliina

Hääkuntoon 12.08.2017

Kuten ehkä tiedätte, minulla on pari kokoa liian pieni mekko odottamassa tällä hetkellä äitini luona hääpäivää. Häämekkoa koskevaan aiempaan postaukseen voit tutustua tästä. Olen aloittanut ja lopettanut liian monta erilaista dieettiä, siksi tein joskus alkuvuodesta päätöksen keskittyä laihduttamisen sijaan terveellisimpiin valintoihin ja itse treenaamiseen.

Värikkäät treenivaatteet auttaa mua liikkumaan. Paljon kivempi lähtee lenkille tai salille, kun vaatteet on sopivat.

En ole katunut päätöstä, vaikka kiloja onkin tullut n. 5 lisää sen jälkeen, kun annoin vain mennä. Oloni on kuitenkin ollut parempi ja syömiseen liittyvä stressi, tai oikeastaan suurin osa morkkiksista, on kadonnut. Nyt on tuntunut taas vihdoin siltä, että voin yrittää katkaista herkkukierrettä ilman, että se muuttuu mahdottomaksi ongelmaksi pääni sisällä. En kuitenkaan halunnut aloittaa tätä matkaa yksin, joten mieleeni muistui jo viime vuoden puolella tietooni tullut puretreeni. Päätin kokeilla vielä tämän kerran nettivalmennusta. 

Puretreeni houkutteli mut mukaan terveellisillä ruokakuvilla, armollisella asenteella itseä kohtaan ja sillä, että ruokavaliossa oli vain suosituksia, ei kieltoja eikä pakkoja! Tietenkin tuloksia tulee vain, jos ohjeita noudattaa, mutta minulle tärkeämpää oli saada tukea säännölliseen syömiseen sekä treenin ja ravinnon välisen tasapainon hakemiseen. Mitä syödä, jotta jaksaa treenata kovaa? Kieltämättä myös instassa ja facebookissa tulleet ruokakuvat saivat minut odottamaan innolla toisten purelaisten reseptejä.

Kuvissa kana-riisinuudeliwokkia, bataattia ja kanaa, smoothie punaisista marjoista, tuorepuuroa mansikoista ja kaura-banaanilettuja.

Tämä on kahdeksas päivä puretreeniä. Alku on ollut helppo: treenaaminen on ollut kivaa ja ruokaa saa syödä - nälkä ei todellakaan ole! Päinvastoin minulla on ollut vaikeuksia syödä näin hurjasti puhdasta, oikeaa ruokaa. Viime torstaina kuitenkin iski pienoinen väsymys. Vaikka ohjelmassa olisi ollut aerobinen treeni, päätin pitää lepopäivän ja kuunnella kehoani. Olen iloinen, että voin irtaantua säännöistä ilman, että saan siitä mielipahaa. Kehoni kyllä tietää, mitä  kullakin hetkellä kaipaa, kunhan vain muistaisin kuunnella sitä. Noudatan ruokavaliota 90-95 % ja treenejä teen niin hyvin kuin +40 kiloa ylipainoinen nainen vaan pystyy. Tykkään treenata, se pitää minut elossa ja saa minut tuntemaan itseni vahvaksi!

Monet ovat kysyneet, mikä on tavoitteeni puren aikana. En odota kilopudotuksia, mutta jokaisesta kadonneesta kilosta tai sentistä olen onnellinen. Pääasia saada ruokavalio kuntoon, opetella syömään monipuolisesti kasviksia ja valmistamaan herkullista ruokaa terveellisyydestä huolimatta! Tietenkin myös herkkujen vähentäminen ja napostelun poistuminen ovat tavoitteena, mutta oikeastaan ne korjautuvat varmasti säännöllisen syömisen myötä. Tämän 8 viikon alun jälkeen haluan jatkaa samalla linjalla: ei kieltoja, ei pakkoja. Vain hyvää, terveellistä ruokaa ja kunnon hikitreeniä!

Vaikka hitusen alle vuoden päästä haluan näyttää kauniilta ja olla parhaimmillani, teen tätä itseäni varten, loppuelämääni ajatellen. Tällä hetkellä minulla on hyvä tunne siitä, että vuoden päästä saan pukea ostamani hääpuvun ylleni niin, että kaikki napit ovat kauniissa järjestyksessä kiinni. 

Onko muilla häitä järjestävillä tarkoituksena päästä hääkuntoon? Mitä se omalla kohdallanne tarkoittaa? :) Aina on kiva saada lisätsemppiä samassa tilanteessa olevilta!

<3: Eveliina

3 6 5

Tasan vuosi ja me olemme naimisissa. Sen kunniaksi päätin jo pari kuukautta sitten, että lahjoitan miehelleni treffipurkin. Joku voi olla kuullut kyseisestä purkista 12 kk purkkina, sillä näitä annetaan yleensä huomenlahjaksi. 

Minä taas sain heittokimpun kiinni ensimmäisissä
häissäni koskaan.
Kohtaloako?

Mies sai sukkanauhan kiinni ystävänsä häissä!

Idea on siis se, että jokaisen kuukauden 12. päivä (koska se on tuleva hääpäivämme) mies saa nostaa treffipurkista kyseiselle kuukaudelle tarkoitetun kirjeen tai lapun, jossa on vihje järjestämästäni yhteisestä laatuajasta. Päätämme yhdessä päivän ja hoidan kaiken valmiiksi, miehen tarvitsee tulla vain paikalle. Koska en ole aivan varma, missä asumme puolen vuoden päästä, laitan purkkiin vain ensimmäisen viiden kuukauden treffit. Halusin ottaa myös mahdollisimman edullista tekemistä mukaan, sillä yhdessä tekeminen ei tosiaan aina vaadi rahaa. Suurin osa onnellisuutta tuovista asioista on ilmaisia tai maksaa vain hiukan, kun käyttää luovuutta ja kekseliäisyyttä!

Tässä suunnittelemiani treffejä:

• Käymme katsomassa läheisellä hallilla jääkiekkoa 
• Puemme itsemme hienoksi ja menemme teatteriin
• Hiihtoa/luistelua/mäen laskua ja kuumaa kaakaota
• Metsäretki koiran ja retkieväiden kanssa. Tarkoituksena kävellä muutaman tunnin lenkki, tehdä laavulla tuli ja nauttia eväistä sekä hyvästä seurasta.
• Yksi yö kylpylässä
• 3 ruokalajin kynttiläillallinen alusta loppuun yhdessä tehtynä
• Kokeilemme yhdessä kiipeilyä
• Save the date -korttien kuvaus tai parikuvaus
• Viikonloppu kahdestaan saunoen, avioliitosta keskustellen ja viiniä nauttien
• Hempeilyilta kotona. kasvonaamiot, kuuma kylpy, jalkahoito, hyvää musiikkia
• Keikka, konsertti, stand uppia tmv.
• Peli-ilta wiin tai lautapelien kanssa, lisänä hyvää naposteluruokaa

Kannattaa ehdottomasti hyödyntää kaikki tarjoukset, mitä opiskelijoille on ja ottaa selvää, minkälaisia tapahtumia, keikkoja tms. omalta paikkakunnalta löytyy. Esimerkiksi tosiaan meillä pääsee haalareilla sisään katsomaan jääkiekkoa pienin rajoituksin, myös teatteri- ja leffaliput ovat edullisia tiettyinä päivinä (jopa 5€/kpl!). Baarikeikat ovat yleensä halvempia kuin konsertit, mutta jos yhtään pitää klassisesta musiikista, sellaisiakin konsertteja löytyy ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Ja jos haluaa pelata lautapelejä, luistella, hiihtää tai laskea vaikka mäkeä, ihan varmasti löytyy joku tuttu tai tutun tuttu, jolta voi lainata niin termaria kuin muitakin välineitä! Meillä esimerkiksi tossa parikuvauksessa satuin olemaan kärppänä hereillä, kun eräs hääryhmäläinen halusi harjoitella ja tarvitsi tarkoitukseensa pareja.

Tuolla me sanomme tasan vuoden päästä ''Tahdon''.

Suosittelen lämpimästi, piristää varmasti suhdetta! Minusta on ollut mukavaa keksiä meille yhteistä tekemistä, enkä oikeastaan malttaisi pitää näitä salaisuutena. Rohkeasti vaan kokeilemaan kaikkea uutta puolison kanssa, niistä saa varmasti hyviä yhteisiä muistoja talteen!

<3: Eveliina

Elämäni ensimmäiset häät!

Heipähei!

Täällä blogissa on vietetty hieman hiljaiseloa. Olen ollut pari viime viikkoa kotiseuduilla lomailemassa ja nauttinut paljon läheisten ihmisten seurasta. Olen saanut myös kokea ystäväni häät ja toisen ystäväni polttarit kaason näkökulmasta. Nyt vihdoin tuntuu, että kotiin palaamisen jälkeen on hetki aikaa istua alas ja kertoa elämäni ensimmäisistä häistä vieraan (tulevan rouvan, häähössöttäjän jne!) näkökulmasta.

HÄÄT 23.07.16

Minä ja mieheni saimme kunnian osallistua ystäväni häihin Kainuussa. En ollut tavannut sulhasta aiemmin, joten odotin innolla häitä! Tosin jännitin myös kovasti, enhän tiennyt mitä häissä tapahtuu. Jännitin omaa pukeutumistani, sitä mihin istun kirkossa, löydämmekö juhlapaikalle, tutustummeko toisiin vieraisiin jne. Huolehdin kuitenkin aivan turhaan. Niin kuin aina!

Minä ja rakkaani sävy sävyyn. Molemmilla yllä tummansinistä ja punaista. Toinen on vähän väsy, kun häitä edeltävänä iltana oli ollut miehen ystävän polttarit.

Häissä jäi mieleen erityisesti juhlien rentous ja se, kuinka hyvin hääpari sopi toisilleen. Päivä oli täynnä rakkautta ja hääpari näytti todella onnellisilta yhdessä. Häät olivat ilmeisesti aika perinteiset kimpun heittoineen, leikkeineen ja kakun polkaisuneen. Sain morsiamelta eli nykyiseltä rouvalta neuvoksi jakaa tehtäviä mahdollisimman paljon muille ja luottaa ammattilaisiin. Hyvä vinkki!

Paikkakortit olivat täysin hääparin näköiset! Paikkakorttien sisältä löytyi salainen tehtävä. Tykkäsin ideasta. :)

Itselleni pistin häistä mieleen seuraavat kaksi asiaa:

1) Seremoniamestari ja bestman hoisivat oman osuutensa juhlasta hyvin. He tiesivät mitä tekivät missäkin vaiheessa, ohjeistivat vieraita tarpeeksi ja pitivät juhlan lankoja käsissään. Hääpari sai nauttia juhlasta ja toisistaan niin kuin kuuluukin ilman keskeytyksiä (ainakin näin vieraan näkökulmasta). 

Siispä ei ole samantekevää, ketkä valitsee häätiimiinsä ja luottohenkilöiksi hääpäivää ajatellen. Jos lähipiiristä löytyy ihmisiä, keille on luontevaa esiintyä tai juontaa hääjuhlassa, aina parempi. Näin luultavasti ko. henkilö ei kuormitu tehtävästä niin paljon kuin sellainen, joka haluaa auttaa mutta ei sovi tehtävään luonteensa puolesta ollenkaan. Tärkeintä olisi saada jaettua tehtäviä hääparilta toisille, mutta siten, ettei kukaan kuormitu liikaa tai koe tehtäviä pakolliseksi pahaksi; jokainen auttaa kykyjensä ja luoteensa mukaan. 

Hääparin olisi hyvä muistaa kertoa jo kaasoja, bestmania ja muita tiimiläisiä kysyessään ne asiat, mitä keneltäkin odotetaan. Halutaanko henkistä tukea vai odottaako hääpari muutakin? Näin jokainen osaa varautua tehtävämäärään eikä tule yllätyksiä. Parhaimmillaan häätiimin välinen yhteistyö lähentää ihmissuhteita ja hääjuhlasta suunnitteluineen jää kasallinen mukavia muistoja.

2) Kaiken EI tarvitse olla pilkulleen suunniteltua!

Häät ovat rakkauden juhla. Vaikka häihin saa uppoamaan sekä aikaa ja rahaa, on hyvä miettiä mitä oikeasti hääpari itse haluaa. Näin tulevana opettajana olen huomannut, että minuuttiaikataulu pettää aina. Siksi tietty rentous aikataulun kanssa sekä esimerkiksi leikkien määrä kannattaa miettiä tarkkaan - niitä leikkejä voi kuitenkin ottaa varuiksi ja pitää tilanteen mukaan!

Ystäväni kertoi luottaneensa paljon ammattilaisiin ja käyttäneensä aikaa suuriin linjoihin. Siitä huolimatta, vaikka hääpari ei ollut askarrellut tuntikausia tai käyttänyt kaikkea energiaansa juhlien valmisteluihin, juhlat olivat mitä ihanimmat. Lopulta juhlavieraat muistavat juhlan tunnelman - eivät sitä, minkä väriset lautasliinat ovat pöydissä. Toisille kuitenkin sopii DIY-henkisyys ja askartelu. Eikä siinä ole mitään pahaa! Siispä panostakaa siihen, mihin sinulla ja miehelläsi on oikeasti aikaa ja halua!

Sain heittokimpun kiinni! Olin aika onnesta soikee. ;)

Pidin häistä todella. Pöytäseurueessamme helisi nauru, vaikka vain osa meistä tunsi toisensa. Viihdyin häissä mainiosti. Seuraavia odotellessa! ;)

<3: Eveliina