Tällä viikolla pääsimme vihdoinkin suunnittelemaan miehen kanssa varaa päivä -korttejamme. Meillä on pitkään ollut visiona ottaa valokuva koirastamme Vilistä metsäpolulla. Vilin vieressä olisi varaa päivä -kyltti, jossa olisi laserleikattuna nimemme ja hääpäivämme. Nämä valokuvat teettäisimme ja lähettäisimme niille sukulaisille, jotka haluamme hääjuhlaamme. Ystävät saisivat todennäköisesti sähköisen kutsun budjettisyistä. :)
Olemme miettineet paljon myös samalla tyylillä otettua kuvaa, jossa olisimme pariskuntana samaisen kyltin kanssa. Tarvitsisimme siihen kuitenkin kolmannen osapuolen apua, joten päätimme tässä vaiheessa pitäytyä ensimmäisessä ideassamme. Pinterestistä löytyy save the date -kortteihin paljon vaihtoehtoja, kannattaa ehdottomasti käydä kurkkimassa, jos tarvitsee inspiraatiota!
Tiistaina teimme kuitenkin toisenlaisia luonnoksia. Halusimme lähinnä nähdä, olisiko tavallinen kortti mieleemme, jolloin tässä vaiheessa ei tarvitsisi käyttää kortteihin niin paljon vaivaa - ovathan virallisetkin kortit vielä tehtävä! Yllättäen tulostimen kanssa oli pieniä teknisiä ongelmia, mutta lopulta saimme yhden kortin valmiiksi. Ei se huono ole, mutta siitä tuntuu puuttuvan SE jokin... Ehkä meillä on ollut niin vahva visio varaa päivä -valokuvien luonteesta, ettei mikään muu idea enää kelpaa. Kortti on mielestäni myös aika suuri (21 cm x 21 cm), mutta mieheni mielestä iso kortti on pientä juhlavampi. :D Oli miten oli, alla muutama kuva tiistain touhuista.
Vaikka toinen teemavärimme on navy blue, näyttää se turhan synkältä korttia vasten. Pahoittelen kuvan laatua! |
Tänään tai huomenna on tarkoitus jatkaa varaa päivä -korttien työstämistä. Käymme yliopistolla tekemässä kyltin ja kuvaamme metsässä muutaman luonnoksen. Haluaisin laittaa valokuvat postiin viimeistään lokakuun 12. päivä, jolloin on enää 10 kuukautta hääpäiväämme. Kiire ei siis ole, mutta koska elämässä on muutakin kuin häät (valitettavasti!!), täytyy tehdä näitä silloin, kun molemmilla on aikaa!
Näin jo viime yönä unta vihkimisestämme. Vaikka meillä oli juhlapaikkana joku vanha mökki, meillä ei ollut ruokaa, kakkua tai vaikka en ollut pukeutunut hääpukuun, minulla oli todella lämmin ja onnellinen olo. Sama rakkaudentäyteinen fiilis oli vielä aamulla miehen kainalosta herätessä. Miten sitä jaksaakaan odottaa omaa vuoroaan?
<3: Eveliina
Eikä, corgeja en kestä!<3
VastaaPoistaSulle on taas haastetta mun blogin puolella, käyhän kurkkaamassa ;)
Haha, corgit on! <3
PoistaKiitos haasteesta! :)