Juoksemalla hyvään oloon

Ylitin ja yllätin itseni tällä viikolla. Juoksin kolmena päivänä spontaanisti lenkkien lomassa! 

Mä ja mun mies alotettiin juoksuharrastus 2012. Tavotteena oli ensin juosta puoli tuntia kerrallaan, ja sitten 45 minuuttia. Molemmat tavotteet täyttyi, vaikka kyllä siinä tekemistä oli. Mulla oli jo silloin parikymmentä kiloa ylipainoa, joten tekniikan kanssa sai olla tosi tarkkana. Hengityksen kanssa oli eniten ongelmia: monesti olisin jaksanut juosta, mutta vatsaan pisti huonon hengityksen takia niin paljon, että oli lopetettava. Suloisen koiramme tulon jälkeen juoksu jäi ja pikkuhiljaa siirryin käymään salilla. Nyt en ole käynyt salilla kuuteen viikkoon ja hinku salille on kova. Ehkä juuri sen takia olen tällä viikolla lähtenyt taas juoksemaan. Kaipaan sitä tunnetta, kun kroppa laittaa itsensä täysillä peliin. Ja sitä se juostessa totisesti tekee!

Mun karvanen personal trainer huolehtii siitä, että käydään päivittäin ulkona
saamassa raitista ilmaa ja reippailemassa huolet pois.

Tänään lenkkeilin koiran ja miehen kanssa reilun tunnin, josta juoksin yhtäjaksoisesti n. 20 minuuttia. Se on minulle paljon, koska a) en ole juossut pitkään aikaan b) ylipainoa on n. 20 kiloa enemmän kuin viimeksi juostessani (painoa on siis kaikkiaan 40 kiloa liikaa). Oli kuitenkin mahtavaa huomata, kuinka hyvässä kunnossa olen kiloihini nähden. Hengitys-tekniikkani on salitreenin myötä parantunut huomattavasti. Ainoa ongelma oli ajoittainen oikean nilkan kipuilu, joka oli ongelmana myös viimeksi juostessa. Täytynee ostaa lenkkariin kunnon pohjallinen, joka tukee jalan asentoa paremmin.  

Juokseminen ja salitreenit on molemmat treenimuotoja, joista pidän valtavasti. Ne on erilaisia, mutta tukevat silti toisiaan. Salista tykkään eritoten, kun siellä voi kiloista huolimatta pärjätä ja tehdä kovaa treeniä. Ei tarvitse huolehtia kelistä ja treenin jälkeen pääsee saunaan. Juokseminen taas on ihanaa siksi, että voi olla ulkona. Näet maisemia ja konkreettisesti sen, kuinka paljon etenet. Juokseminen on siitäkin kivaa, että eteneminen on yllättävän nopeaa! Hapenottokyky paranee ja kroppa kiinteytyy huomaamatta. On parasta, kun voi ottaa koirankin mukaan ulos eikä tule sitä oloa niinkuin salilla, että tämänkin ajan olisi voinut treenata koiran kanssa. :D

Ajattelin tehdä uuden sivun yläpalkkiin, jonne kirjaan kaikki liikuntani ensi viikosta alkaen. Mietin ensin myös näiden hääkunto-postausten laittamista sinne, mutta toisaalta tämä kuuluu olennaisesti häihimme. Me kun todella teemme töitä sen eteen, että olemme tyytyväisiä itseemme ja saavutuksiimme hääpäivänä - siitäkin huolimatta, että elämäntapaprojekti jatkuu häiden jälkeenkin.

<3: Eveliina