Parisuhde on vuorottelua sekä tasapainoilua oman ja yhteisen ajan välillä. Yhdessä tekeminen lujittaa parisuhdetta. Silti molemmat tarvitsevat myös tilaa, jota haetaan ja saadaan
esimerkiksi erilaisten harrastusten avulla. Metsälenkit, lukeminen ja musiikin monipuolinen harrastaminen on parasta, mitä minä voin tehdä yksin.
Meillä on tällä hetkellä poikkeuksellinen tilanne, että mies viilettää Espoossa kymmenisen päivää sijaistamassa ja mä olen kotona kaksin koiran kanssa. Takana on onneksi jo ensimmäinen viikko ja rakkaani saapuu kotiin tulevana perjantaina. Kaikki on mennyt hienosti, vaikka onkin outoa yhtäkkiä nukkua ja elää arkea yksin. Tilaa ja aikaa itselle on enemmän kuin tarvitsisin.
Vuoden inttileskeyden jälkeen (2/10-2/11) olemme olleet harvoin erossa toisistamme yli kahta päivää. Tilanne saattaa kuitenkin pian muuttua. Mies valmistuu ja aikoo etsiä töitä Suomen joka kolkasta. Siksi tästä tilanteesta voi tulla hyvinkin normaalia, ja meidän täytyy hyvin todennäköisesti muuttaa kevään ajaksi erillemme.
Meillä on tällä hetkellä poikkeuksellinen tilanne, että mies viilettää Espoossa kymmenisen päivää sijaistamassa ja mä olen kotona kaksin koiran kanssa. Takana on onneksi jo ensimmäinen viikko ja rakkaani saapuu kotiin tulevana perjantaina. Kaikki on mennyt hienosti, vaikka onkin outoa yhtäkkiä nukkua ja elää arkea yksin. Tilaa ja aikaa itselle on enemmän kuin tarvitsisin.
Vuoden inttileskeyden jälkeen (2/10-2/11) olemme olleet harvoin erossa toisistamme yli kahta päivää. Tilanne saattaa kuitenkin pian muuttua. Mies valmistuu ja aikoo etsiä töitä Suomen joka kolkasta. Siksi tästä tilanteesta voi tulla hyvinkin normaalia, ja meidän täytyy hyvin todennäköisesti muuttaa kevään ajaksi erillemme.
 |
| Kuva on otettu vuonna 2011. Mies oli intissä ja mä asuin Kuopiossa parin ystäväni kanssa. Niin ollaan nuoria ja nättejä! |
Olen aika varma, että tämä väliaikainen välimatka tekee suhteelle ainoastaan hyvää. Varsinkin näin pitkässä parisuhteessa, jossa toiseen on kasvanut jo kiinni. Täytyy myöntää, että pari vuotta sitten minun oli vaikea olla yksin. Olin niin tottunut siihen, että joku on paljon mun vierellä. Nyt onneksi osaamme molemmat ottaa omaa aikaa ja tarpeen tullen vaatiakin sitä. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi yksilöä, jotka vain sattuvat jakamaan elämänsä yhdessä. Kumpaakaan ei tulisi väheksyä.
Pieni etäisyys ravisuttaa ja luo mahdollisuuksia nähdä parisuhteensa uudella tavalla. On helpompi huomata, mitä asioita omassa puolisossaan arvostaa, mitä pieniä hetkiä kaipaa arjessaan ja mitä asioita on ehkä pitänyt itsestäänselvyytenä. Jos toinen on aina huolehtinut kodista, huomaa hyvin pian ettei asiat enää vain tapahdu. Ne täytyykin hoitaa yhtäkkiä itse. Yksinolon jälkeen on ihana palata toisen luo ja vaikka vain käpertyä syliin. Tarvitsen molempia.
Vaikka näen tässä hetkellisessä välimatkassa paljon hyvää, en silti pidä siitä. Olisin voinut ottaa mieheni takaisin kotiin jo ajat sitten. Se, jos mikä, on hyvä merkki. <3
<3: Eveliina
Itsekin olen sitä mieltä, että välillä on hyvä olla erillään, vaikka olisikin haikea mieli. Usein yksinolon aikana arvostus omaa puolisoa kohtaan kasvaa. :)
VastaaPoistaMä oon ehdottomasti samaa mieltä siinä, että oma aika vahvistaa parisuhdetta terveessä määrin. Kyllä siihen omaan puolisoon pitää kuitenkin pystyä luottamaan ja tietää, että kaikki on hyvin välimatkasta huolimatta. :)
VastaaPoistaMä muistan vieläkin vähän turhan elävästi meidän kaukosuhdeajan... Hyi. Meillä oli yhdeksän tunnin aikaero välissä, elettiin kahdella eri mantereella ja kilometrejäkin oli välissä tuhansia. Se oli kyllä vahvistavaa, mutta toisaalta - en missään tapauksessa vaihtaisi enää itseäni siihen osaan. Kalliiden lentolippujen ostaminen parisuhteen ylläpitämisenä tuntuu vieläkin sydäntä raastavalta - vaikka ei, mitään en tekisi toisin. Yksi ehdottomasti hirveimmistä, kammottavimmista ja samalla ihanimmista ajanjaksoista omassa elämässäni. Katkeransuloisia muistoja :)
Joka tapauksessa - oma aika järkevissä määrin on todella hyvästä! Kovasti tsemppiä, mikäli teillä menee hetkeksi tiet eri osoitteisiin. Kyllähän sen ylitse varmasti pärjää kun vaan tahdonvoimaa ja luottoa löytyy, vaikka herkkua se tuskin on. Onneksi teillä kuitenkin taitaa olla se onnellinen tilanne, että pystytte näkemään suhteellisen useasti toisianne - välimatkasta huolimatta! :)
Olen samaa mieltä kanssasi. Keväänkin suhteen olen positiivinen, kun tiedän sen olevan hetkellistä. Ainoastaan meinaa olla vaan niin kamalan tylsää, ja toinen on se ikävä! Luottamus on tietysti kaiken a ja o. Meillä ei koskaan ole ollut sen suhteen ongelmaa, toiseen on luotettu kuin kallioon.
PoistaHaha, tulikin mieleen... teemme paraikaa luottamuksesta gradua niin on voinut peilata sitten parisuhdettakin uudesta vinkkelistä. ;)
Katkeransuloista tosiaan. Tiedän useammankin parin lähipiiristäni, jotka ovat olleet tai jotka ovat tällä hetkellä kaukosuhteessa laillasi. Ihan varmasti lujittaa suhdetta. Jos sellaisesta selviää, selviää mistä vain.