Onnellisesti naimisissa!

Lähes neljä kuukautta sitten oli elämäni upein päivä. Sain mennä naimisiin parhaan ystäväni kanssa ja juhlistaa rakkauttamme lähipiirin ympäröimänä. Koin itseni niin onnelliseksi ja kiitolliseksi, etten voi sanoin kuvailla, miltä sellainen olo tuntuu. Kertokoot kuvat sen puolestani. Annika Berezhnykh oli loistava valinta kuvaajaksi.

Kiitos siitä, että kuljit kanssani matkaa morsiamesta rouvaksi. Blogi on ollut nyt lähes neljän kuukauden tauolla. Tämä tauko päättyy nyt. Blogi kokee niin ulkonäöllisiä kuin sisällöllisiäkin muutoksia, sillä se muuttuu hääblogista parisuhde-/perheblogiksi ja kertoo elämästämme avioparina. Adventure of a lifetime -kertoo kaiken oleellisen: hänen kanssaan elämäni on yhtä seikkailua.

Ihanaa perjantaita! <3

Tahdotko mut tosiaan?

Jos tahdot päästä syvälle tähän tekstiin ja ajatuksiini, pistä lukemisen taustalle soimaan Pesolan coveri Popedan kappaleesta Tahdotko mut tosiaan.

--

Olemme seurustelleet mieheni kanssa pian seitsemän ja puoli vuotta. Tänä aikana suhteeseemme mahtuu aivan upeita ja mieleenpainuvia onnenhetkiä kuin myös niitä vähemmän hohdokkaita ajanjaksoja, jolloin kyseenalaistaa kaiken ja alkaa epäillä niin itseään, parisuhdettaan kuin toisen rakkautta itseen. Hyviä ja huonoja hetkiä mahtuu jokaiseen suhteeseen, aivan varmasti. Onkin asia erikseen, kuinka vastoinkäymisiin suhtautuu ja miten niitä lähtee selvittämään yhdessä. 

Minulla on ollut vaiheita, jolloin itsetuntoni on suhteemme aikana kadonnut kokonaan. Eikä ongelmana ole ollut pelkästään itsetuntoni, vaan lapsuudesta noussut hylkäämisen pelko. Minun on ollut vaikeaa luottaa meihin ja siihen, että mieheni oikeasti voisi rakastaa minua. Kun ei rakasta itseään, on haastavaa antaa toisenkaan rakastaa. 

Mieheni on ollut kanssani todella kärsivällinen. Hän antoi tarvittaessa minulle ja tunteilleni aikaa. Hän vastaili älyttömiin, toistuviin kysymyksiini siitä, miksi rakastaa minua. Hävettää myöntää, mutta olen ollut todella vaikea ja haastava kumppani. Aivan kuin olisin testannut, mitä kaikkea hän sietää, jotta näkisin hänen lähtevän. Eikä hän koskaan lähtenyt. Jäi viereeni ja puristi lujempaa. 

''Pettymykset pelottavat kovempaakin kulkijaa.
Ehdoin tahdoin tuskin kukaan pelleks haluaa.
Onneton se on, ken rakkautta turhaan tunnustaa,
ja onneton ken pakenee, kun jäädä haluaa.'' 

Pahimmista ajanjaksoista on jo useampi vuosi aikaa. Pelkäsin tosissaan, että huono käytökseni ja hänen rakkautensa kyseenalaistaminen saisi hänet lähtemään. Näin jälkikäteen ajateltuna minä tosiaan ajoin häntä pois, vaikka oikeasti olisin halunnut vain entistä lähemmäs.

Arvostan itseäni huomattavasti enemmän kuin tuolloin. En voi tarpeeksi painottaa, kuinka tärkeää itsensä arvostaminen on myös parisuhteen kannalta. Arvostamisen myötä olen oppinut ottamaan rakkautta vastaan: koen, että ansaitsen olla onnellinen ja nauttia elämästä hänen kanssaan. Ennen kaikkea olen oppinut luottamaan meihin. Vaikka menneisyys välillä painaa ja tuo haamujaan esille, osaan suhtautua niihin jo neutraalimmin. Yhteiset kokemuksemme ovat osoittaneet, ettei ole olemassa tilannetta, josta emme selviäisi - yhdessä! Tämän tietäen on niin helppoa ja luonnollista mennä hänen kanssaan naimisiin. Rakkaudesta.

TJ 26!

<3: Eveliina

Kun tuleva aviomies muuttaa pois kotoa

Uusi koti. Seitsemännen kerroksen ikkunasta avautuu näkymä pitkälle kattojen ylle. Kaukana siintää metsä. Muutin juuri Helsinkiin - sinne, minne en koskaan aikonut muuttaa! Ei kai pitäisi sanoa ei koskaan, sillä täällä sitä vaan kuitenkin asutaan jo seitsemättä päivää enkä voisi olla tyytyväisempi. Asunto sijainteineen on aikalailla täydellinen: vehreä ympäristö hyvine liikenneyhteyksineen ja upeine maisemineen kannustaa ulkoilemaan koiran kanssa vielä himpun enemmän. Kulkeminen työpaikalle tai uudelle salille ei ole mikään ongelma edes pyörällä. Ainoa - ja samalla suurin - mieltäni painava asia on se, ettei mies voi asua kanssani enää häiden jälkeen. Hän kun sai töitä Kotkasta. 

Tuoreen avioliiton ja suhteen ylläpitäminen kahden kaupungin ristitulessa on tietenkin hankalaa, muttei mahdotonta. Olemme selvinneet vuoden inttileskeydestä suhteemme alkuaikoina, joten ajatusta etäsuhteesta ei tyrmätty suoraan. Mietimme vaihtoehdoiksi toki myös sitä, että jompi kumpi meistä ajaisi työmatkan yhteisestä kodista käsin. Kuinka ihanaa olisikaan jakaa töiden jälkeen yhteiset illat ja nukkua yöt yhdessä herrana ja rouvana! Vaikka ajatus yhdessä asumisesta houkutteli, me molemmat lopulta myönsimme, ettemme kumpikaan jaksaisi ajaa kahta ja puolta tuntia joka arkipäivä. Niinpä päädyimme vuokraamaan meille molemmille omat asunnot. Kuluva kuukausi on toistaiseksi viimeinen, jona saamme asua yhdessä kauniin Helsingin asuntomme alla.

Kuulostan kirjoituksessani ehkä melodramaattiselta. Voisin sanoa olevanikin, sillä tilanne luonnollisesti hämmentää minua enkä tiedä miten päin olisin! Häiden jälkeen pitäisi matkustaa yhdessä häämatkalle tai ostaa ensimmäinen yhteinen koti erilleen muuttamisen sijaan. Samalla olen kuitenkin kiitollinen siitä, että saimme molemmat töitä näinkin läheltä toisiamme - asiat kun voisivat aina olla huonomminkin.

Se, mitä syksy tuo mukanaan meille, on arvoitus. Niinpä päätän nauttia näistä lopuista 36:sta päivästä morsiamena täysillä ja iloita tulevista häistämme. Murehditaan sitten, kun sen aika on. 

<3: Eveliina

Avioliiton esteiden tutkinta

Oli kyseessä sitten kirkollinen vihkiminen tai siviilivihkiminen, ennen avioliittoa täytyy suorittaa yhdessä puolison kanssa esteiden tutkinta. Tällä varmistetaan, ettei puolisoilla ole suoraa sukulaissuhdetta toisiinsa. Esteiden tutkintapyynnön voi tehdä joko netissä tai maistraatissa, vaikka kyseessä olisi kirkollinen vihkiminen. Netistä voi myös tulostaa lomakkeen valmiiksi, täyttää sen etukäteen ja viedä paikan päälle omaan seurakuntaan. Kotona täytettäessä lomakkeeseen tosin tarvitsee lisäksi kahden todistajan allekirjoitukset. Todistuksen saaminen kestää noin 7 vuorokautta ja on voimassa neljä (4) kuukautta.

Sähköinen esteiden tutkiminen oli todella helppo tehdä. Kirjauduin tällä sivulla nettipankki-tunnuksilla, jonka jälkeen täytin lomakkeen ja allekirjoitin sen käyttämällä uudelleen pankkitunnuksia. Lomakkeen pystyy lähettämään, kun molemmat ovat käyneet allekirjoittamassa lomakkeen. Kannattaa huomioida, että sähköistä lomaketta täyttäessä täytyy olla tiedossa, haluatteko yhteisen sukunimen vai pidättekö omanne.

Suosittelen sähköistä lomaketta - helppoa, nopeaa ja vaivatonta!

Ps. Häihin 114 päivää, ja esteiden tutkinnan myötä yksi suurimmista asioista ennen naimisiin menoa hoidettu! 

<3: Eveliina