Lauantain metsätreeni

Rakastan ton miehen ja mun koiran kanssa liikkumista metsässä. Mä voin niin hyvin aina, kun tulen sieltä kotiin! Nyt kun mulla ei ole salikorttia vielä aktivoitu ja on ollu niin mahtavat kelit, oon käynyt ulkoilemassa ja nauttimassa raikkaasta syksysäästä. Iltojen pimetessä ja kelien muuttuessa sateisimmiksi otan vihdoin uinnin ja salitreenin kävelyjen ja juoksun rinnalle.   

Tänään lähdettiin normaaliin tapaan aamulenkille, kun yhtäkkiä spontaanisti päätettiin et voisi kokeilla tehdä metsässä kehonpainotreeniä. Niinpä alkuun lämmiteltiin kävelemällä, jatkettiin etenemistä askelkyykyillä, yhden jalan hypyillä ja kyykkyhypyillä. Sopivan ison kiven tullessa näköpiiriin, tehtiin punnerruksia, dippejä ja lantionnostoja. Lopuksi mentiin 6-7 kierrosta ylämäkijuoksua (ylös juosten, alas hitaasti jarruttaen, läpsystä vaihto) ja jäähdyteltiin lihaksia vielä kävelemällä loppuun vartin ajan. Oltiin metsässä yhteensä 1h, josta ainakin 45 minuuttia liikuttiin aktiivisesti. Loppu vartti jakautui kuvien ottamiseen ja koiran kanssa leikkiin. Tässä kuvamateriaalia:

Aktiivista lauantaita!

<3: Eveliina

Kutsukokeiluja

Kutsut ihastuttavat ja antavat esimakua tulevasta hääpäivästä. Kutsu myös antaa informaatiota häiden ajankohdasta, paikasta ja kutsujista sekä vastauspyynnöstä. Täältä löytyy paljon lisää tietoa aiheesta! Jos suunnittelet kutsujen tekoa tai painatusta, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Halusimme, että kutsu mukailee hääpäivän teemaa ja näyttää eniten meiltä. Päädyimme vaneriseen kutsuun, johon teksti on laseroitu. Mies pääsi eilen vihdoinkin testaamaan ideaamme. Suunnittelimme tekstin melkein valmiiksi laserleikkaukseen tarkoitetulle ohjelmalla ja asettelimme tekstin vaneriin sopivaksi. Kolmen millin paksuinen vaneri asetettiin laserpöydälle. Tuloksena tällainen kutsu, josta on leikattu henkilökohtaisemmat tiedot pois:

<3

Pidän kutsusta valtavasti. Pidän siitä, että mies ehdotti Eino Leinoa runoksi ja löysimme ensimmäisellä haulla teemaamme ja meihin sopivan runon! Pidän siitä, kuinka ihanalta laserin polttama vaneri tuoksuu. Tämä oli ensimmäinen testi, ja väri ja tekstin syvyys ovat mielestäni onnistuneet paremmin kuin hyvin. Sen sijaan kutsu on aika iso, joten sitä täytyy pienentää jonkin verran. Teksti nyt tosiaan vaatii vielä hiomista, koska emme voineet laittaa malliin edes juhlapaikkaa, sillä hyvin todennäköisesti vaihdamme sen! Siitä kerron tulevissa postauksissa lisää... 

Varsinaisen kutsun päälle tulee tavallisesta valkoisesta paperista tehty info, jonka jälkeen molemmat (kutsu + info) solmitaan valkoisella pitsillä yhteen. Infossa kerromme pukeutumiseen, yöpymiseen, valokuvaukseen, lahjatoiveisiin sekä muihin käytännön asioihin liittyviä asioita. Kuvista ei nyt näy, mutta pyysimme vastausta kutsuun 2.7.2017 mennessä. Yleensä riittä, kun ilmoittaa pitopalvelulle kuukautta ennen osallistuvien vieraiden määrän ja allergiat yms. Muitakin käytäntöjä toki voi olla, joten kannattaa olla yhteydessä omaan pitopalveluun. Lisäsimme aikaa 10 päivällä varmuuden vuoksi. Mitä mieltä olette ajankohdasta?

Mies on näppärä käsistään ja pystyy hyödyntämään yliopistolla laserleikkuria, joten nämä kutsut tulevat meille edullisiksi. Vanerilevy maksoi n. 10€, siitä saa noin 10-15 kutsua tehtyä riippuen lopullisen kutsun koosta. Lisäksi maksoimme pitsistä n. 15€. Postikuluja ei juurikaan tule, sillä emme välttämättä käytä postin palveluita vaan annamme kutsut keväällä ystäviä ja sukua nähdessämme. Osittain siksi, että kutsu on niin painava, että se maksaisi maltaita, toisaalta taas siksi, että kaikki ovat kerenneet varautua juhliin jo varaa päivä -korttien myötä. Minusta on myös ihana ajatus antaa kutsu henkilökohtaisesti. Samalla kutsun saaja voi kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä ja ainakin tiedän kutsun menneen perille.  

Millaisia kutsuja te olette suunnitelleet tai teillä oli? 

<3: Eveliina

Juoksemalla hyvään oloon

Ylitin ja yllätin itseni tällä viikolla. Juoksin kolmena päivänä spontaanisti lenkkien lomassa! 

Mä ja mun mies alotettiin juoksuharrastus 2012. Tavotteena oli ensin juosta puoli tuntia kerrallaan, ja sitten 45 minuuttia. Molemmat tavotteet täyttyi, vaikka kyllä siinä tekemistä oli. Mulla oli jo silloin parikymmentä kiloa ylipainoa, joten tekniikan kanssa sai olla tosi tarkkana. Hengityksen kanssa oli eniten ongelmia: monesti olisin jaksanut juosta, mutta vatsaan pisti huonon hengityksen takia niin paljon, että oli lopetettava. Suloisen koiramme tulon jälkeen juoksu jäi ja pikkuhiljaa siirryin käymään salilla. Nyt en ole käynyt salilla kuuteen viikkoon ja hinku salille on kova. Ehkä juuri sen takia olen tällä viikolla lähtenyt taas juoksemaan. Kaipaan sitä tunnetta, kun kroppa laittaa itsensä täysillä peliin. Ja sitä se juostessa totisesti tekee!

Mun karvanen personal trainer huolehtii siitä, että käydään päivittäin ulkona
saamassa raitista ilmaa ja reippailemassa huolet pois.

Tänään lenkkeilin koiran ja miehen kanssa reilun tunnin, josta juoksin yhtäjaksoisesti n. 20 minuuttia. Se on minulle paljon, koska a) en ole juossut pitkään aikaan b) ylipainoa on n. 20 kiloa enemmän kuin viimeksi juostessani (painoa on siis kaikkiaan 40 kiloa liikaa). Oli kuitenkin mahtavaa huomata, kuinka hyvässä kunnossa olen kiloihini nähden. Hengitys-tekniikkani on salitreenin myötä parantunut huomattavasti. Ainoa ongelma oli ajoittainen oikean nilkan kipuilu, joka oli ongelmana myös viimeksi juostessa. Täytynee ostaa lenkkariin kunnon pohjallinen, joka tukee jalan asentoa paremmin.  

Juokseminen ja salitreenit on molemmat treenimuotoja, joista pidän valtavasti. Ne on erilaisia, mutta tukevat silti toisiaan. Salista tykkään eritoten, kun siellä voi kiloista huolimatta pärjätä ja tehdä kovaa treeniä. Ei tarvitse huolehtia kelistä ja treenin jälkeen pääsee saunaan. Juokseminen taas on ihanaa siksi, että voi olla ulkona. Näet maisemia ja konkreettisesti sen, kuinka paljon etenet. Juokseminen on siitäkin kivaa, että eteneminen on yllättävän nopeaa! Hapenottokyky paranee ja kroppa kiinteytyy huomaamatta. On parasta, kun voi ottaa koirankin mukaan ulos eikä tule sitä oloa niinkuin salilla, että tämänkin ajan olisi voinut treenata koiran kanssa. :D

Ajattelin tehdä uuden sivun yläpalkkiin, jonne kirjaan kaikki liikuntani ensi viikosta alkaen. Mietin ensin myös näiden hääkunto-postausten laittamista sinne, mutta toisaalta tämä kuuluu olennaisesti häihimme. Me kun todella teemme töitä sen eteen, että olemme tyytyväisiä itseemme ja saavutuksiimme hääpäivänä - siitäkin huolimatta, että elämäntapaprojekti jatkuu häiden jälkeenkin.

<3: Eveliina

Häiden ohjelmanumerot

Viimeaikoina päässä on pyörinyt häiden ohjelmanumerot. Millaista ohjelmaa juuri me haluamme häihimme? Haluamme ehdottomasti, että häät ja siten myös ohjelma kuvaa meitä. 

Kenkäleikki, kimpun- ja sukkanauhan heitto

Perinteisistä leikeistä olemme ajatelleet kimpun- ja sukkanauhan heittoa sekä kenkäleikkiä. Jokin lyhyt tutustumisleikki olisi myös paikallaan... Kenkäleikin ideana on selvittää, onko tuore aviopari samaa mieltä asioista. Esimerkiksi kaaso tai vastaava kyselee selät vastakkain olevalta hääparilta kysymyksiä. Pari nostaa kunkin kysymyksen kohdalla morsiamen kengän, sulhasen kengän tai jopa molemmat ilmaan sen mukaan, mitä mieltä kysymyksistä ovat.   

Valssi ja kakun leikkaaminen

Päädyimme tanssimaan valssin yhdessä. Odotan sitä jo innolla, vaikka taitomme ovat edelleen vain kohtalaiset. Onneksi on aikaa harjoitella!

Kakun leikkaaminen sen sijaan sujuu ja sitä on harjoiteltukin. Jospa itse hääpäivänä sulhanen ei talloisi minua varpaille... Sillä se kaapin paikka kuulema näytetään. ;) 

Harjoittelimme kakun leikkuuta kesällä. Samaten kokeiltiin myös polkemista. Mieheni talloi minua täysiä varpaille, kun luuli polkaisun tarkoittavan lattian sijaan varpaitani. :D Olen varmaan kertonutkin tarinan, mutta se jaksaa minua naurattaa aina vaan...

 

Salatehtävät

Vapaaehtoiset salatehtävät löytyvät yleensä nimilapun tai ohjelman yhteydestä. Olempa kuullut sellaisesta salatehtävä-purkista, josta voi vaivihkaa käydä nostamassa tehtävän itselleen. Niitä voi suorittaa halutessaan koko hääjuhlan aikana. Salatehtävät tuovat kivaa piristystä. Täytyy vain muistaa tehdä eritasoisia tehtäviä vähän jokaiselle sopivaksi.   

Salatehtäviä on laidasta laitaan: 

- käy viemässä kakkua sulhaselle

- kerro kovaan ääneen muille juhlavieraille, että tulit juhliin vain nauttimaan ilmaisesta ateriasta

- tanssita morsianta yhden kappaleen ajan

- käy esittäytymässä samalle vieraalle kolme kertaa illan aikana 

Oman nimikorttini sisäpuolella oli salatehtävä. Tehtävänä oli nousta ylös ja kilistää lasia sekä kertoa, että vierustoverini haluaa pitää puheen. :D Vaikka salatehtäviä ei saisi paljastaa toisille, kysyin kuitenkin kohteliaisuudesta vieruskavereiltani, ovatko he valmiita, jos teen tehtävän. Harmikseni eivät olleet!

 

Hääbingo

Myös erilaiset hääbingot ovat olleet viimeisen viiden(?) vuoden aikaan erittäin suosittuja häissä. 5 x 5 kokoisessa ruudukossa on erilaisia tapahtumia, joita huomatessaan voi raksia bingoruudukosta osumia. Kun ruksittuna on viisi peräkkäistä ruutua vaakaan, pystyyn tai kulmasta kulmaan, henkilö huutaa BINGO.

Me haluaisimme hiukan erilaisen bingon. Ajatuksena olisi, että bingoruudukossa on harrastuksia, luonteenpiirteitä ja niin edelleen. Häävieraat etsivät bingoruudukon kuvauksiin sopivat henkilöt ja kirjoittavat heidän nimensä ylös. Vieras siis etsii henkilön, joka esimerkiksi harrastaa ratsastusta tai soittaa pianoa. Tällä tavoin vieraiden olisi helpompaa aloittaa juttelu muiden vieraiden kanssa - kaikki kun eivät millään tunne toisiaan. Henkilö, joka on ensimmäisenä saanut bingon (tämä tietysti tarkistetaan!), voittaa palkinnon.

Open mic -tunti

Vierastan ajatusta puheista puheen perään. Päällimmäisenä pyörii ajatus, viihtyvätkö ihmiset? Jaksavatko vieraat kuunnella puheita, ja pitääkö niitä edes kukaan? Toinen mielessä pyörivä kysymys oli, minne sijoittaisin rakkaan sisareni (=morsiusneitoni) lauluesitykset... Meillä on vieraina taitavia harrastelijamuusikoita sekä muuten puheliaita ja esiintymisestä pitäviä ihmisiä. Olisi mahtavaa, jos he haluaisivat tulla lavalle esittämään meille jotakin. Siitä se ajatus sitten lähti...  

Kutsun mukana lähetettävässä infossa kerrotaan mahdollisuudesta pitää puhe tai esittää vaikkapa runo tai musiikkia hääparille. Ilmottautumisen yhteydessä olisi hyvä ilmoittaa, jos haluaa käyttää 5-10 minuuttia open mic -tunnin aikana. Suosion mukaan aikaa jätettäisiin myös spontaaneille esiintymisille ja puheille noin vartin verran. 

Pakko ei siis tietenkään ole osallistua. Ja jos kukaan ei ei ilmottaudu niin sitten jätämme tämän ohjelmanumeron vain pois laskuista ja suloinen morsiusneitoni saa esiintyä itsekseen! Toivon kuitenkin kovasti, että tämä onnistuu, sillä pidämme ideasta niin paljon! Mitä mieltä te olette? Mahtava idea vai kamala floppi?

Quitar hero -kisa

Kuten olen kertonut, minun ja mieheni tarinaan liittyy vahvasti musiikki ja quitar hero. Olemme ajatelleet, että pistäisimme pystyyn kisan niistä kahdesta kappaleesta, joita soitimme yhdessä. Soittaisimme pohjat peliin ja muutama vapaaehtoinen saisi haastaa meidät. Voittaja palkittaisiin ruhtinaallisesti. 

Tämä vaatii vielä paljon hiomista. Kysymyksiä pulpahtaa esiin muun muassa siitä, missä ja miten tämän voi toteuttaa. Mistä saamme näytön, mitä tehdään sähköjohtojen ym. kanssa...

Trubaduuri 3 x 45 min

Saimme noin kuukausi sitten tietää, että valitsemamme trubaduuri on vihdoin varannut hääpäivämme meille! Hän siis tulee esiintymään 3 x 45 minuuttia hääjuhlassamme. Nyt pitäisi vain päättää, missä ja mitä hän soittaa. Mitä käytäntöjä teillä on aloittamisen suhteen? Millaisia taukoja yms. pidetään?

Ohjelmanumeroja on verrattain paljon, vaikka osa onkin ns. vapaaehtoisia itsenäisesti tehtäviä ja taustalla. On kuitenkin parempi varata ohjelmaa liikaa kuin liian vähän, sillä taitavan seremoniamestarin on helppo jättää ei-tärkeää ohjelmaa pois kuin keksiä sitä yhtäkkiä tilalle lisää.

Olisi kiva kuulla, millaista ohjelmaa muut ovat suunnitelleet!

<3: Eveliina

€, £, $ = lahjatoiveista

Miehen jakaessa varaa päivä -kortteja sukulaisilleen tuli ensimmäiset tiedustelut lahjatoiveista. Olin hiukan, että nyt jo?! No, tässä hieman ajatuksia aiheesta. 

Rakkaani miettii selvästi, että mitä niille sukulaisille nyt vastaisi. :D

 

Lahjatoive ilmaistaan yleensä kutsussa tai kutsun mukana tulevassa infossa. Vaihtoehtoina on esimerkiksi tehdä lahjalista nettiin tai ilmoittaa tilinumero kutsun yhteydessä, jos toivoo muistamisia mieluiten rahalahjana. Olen myös kuullut hyväntekeväisyyteen kerätyistä lahjarahoista.

Joidenkin mielestä rahan ''kerjääminen ja pyytäminen'' on yksinkertaisesti väärin. Rahaa nyt ei vaan voi antaa lahjaksi, kun ei ole varmuutta siitä, mihin saatu mammona tuhlataan. Varmaan yhtä moni kokee, ettei tarvitse yhtään tavaraa enempää asuntoonsa, jonka vuoksi rahalahja olisi mieluisampi. Rahalahjan pyytäminen on mielestäni nykyaikaa. En paheksu rahan ''ruinaamista'', sillä se helpottaa osaltaan minua vieraanakin.

Kun on asunut kohta viisi vuotta yhdessä, on tullut hankkineeksi jo suurimman osan tavaroista, joita tarvitsee aikuisiällä. Allekirjoitan siis täysin sen, että lahjalista olisi osaltamme aika turha. Toisaalta, jos joku vieraista nyt aivan välttämättä haluaa ostaa materiaa, voisi hyvin toivoa joitakin laadukkaita lakanoita, peittoja, astioita, pyyhkeitä tai muuta yleishyödyllistä. Useat parit, me mukaan lukien, arvostavat kuitenkin tavaraa enemmän kokemuksia tai avustusta vaikkapa oman kodin ostoon tai häämatkaa varten. Elämyslahjakortti voisi olla hyvä kompromissi. 

Todennäköisesti päädymme laittamaan hääpaikalle jonkin suljetun lippaan, jonne voi anonyymisti sujauttaa lahjarahan. Näin jokainen voi antaa sen verran, kun mikä itselle ja omalle kukkarolle on sillä hetkellä sopivinta. Tällä tavoin voi välttyä mahdolliselta vieraan häpeältä rahalahjan pienuuden suhteen. Joukossa on paljon opiskelijoita ja muuten vähävaraisia vieraita.  

kuva

Osa vieraista joutuu sijoittamaan matkakuluihin ja yöpymiseen paljon rahaa häidemme takia. Olisi kohtuutonta vielä pyytää heiltä erikseen lahjoja. Haluamme, ettei häihimme saapuminen käy ylivoimaiseksi. Koska kuitenkin tiedän, että meillä osa haluaa muistaa hääparia jotenkin ja uteluja tulee jatkossakin, on kohteliasta ilmoittaa miten sen voi halutessaan tehdä. Aiomme kuitenkin kirjoittaa kutsun mukana tulevaan infoon, ettei lahja ole välttämätön. Muistaa saa halutessaan, mutta vieraan läsnäolo on enemmän kuin riittävä. <3 

Mitä ajatuksia teillä nousee lahjatoiveista? 

<3: Eveliina

10 kuukautta jäljellä

Aika menee niin nopeasti! Vastahan kirjoitin häihin olevan kolmesataakuusikymmentäviisi päivää. 

Mitä nopeammin aika rientää, sitä enemmän mun pääkopassa alkaa kolkutella mekkoon mahtuminen. Siitäkin huolimatta, että annoin itselleni vapaata laihduttamisen kanssa gradun valmistumiseen asti (eli joulukuun alkuun)...

Silti en voi olla ajattelematta, kuinka paljon kymmenessä kuukaudessa saisi aikaiseksi hitaasti ja pysyvin muutoksin. Jos lähtisi niinkin yksinkertaisesta tavoitteesta kuin kilo kuussa, se tekee hääpäivään mennessä jo KYMMENEN kiloa miinusta. Aika hurjasti siis. 

Tykkään ylittää itseni uudestaan ja uudestaan liikunnan avulla.
Kehittyminen on nopeaa ja liikunnan jälkeen tulee AINA hyvä olo!

Miellelläni pienenen hyvien valintojen ja reilun liikunnan avulla! Puren aloitin ja se sujui hyvin kolmisen viikkoa. Treeneihin tuli uutta potkua, vaikka nyt olenkin ollut parisen viikkoa flunssassa. Tämä kilo per kuukausi -tavoite tulisi siinäkin mielessä hyvään saumaan, että flunssat on nyt nujerrettu, viiden viikon harjottelu melkein pulkassa ja polte liikkumaan etenkin salille on kova!

Ajattelin, että voisin ainakin joka kuukausi kirjoittaa tänne, mm. kuinka edistyn eli onko painosta lähtenyt kilo vai onko tuloksena jotain muuta. Stressiä haluan vältellä viimeiseen saakka, joten rento asenne, puhdas ruoka ja monipuolinen liikunta avainsanoina. Haluatteko kuulla jatkossa muutoksesta enemmän?

<3: Eveliina

Ps. Mieheni saa perjantaina kolmannen kirjeensä (kts. lisää täältä). Vuorossa kolmen ruokalajin kynttiläillallinen. Ihanaa saada mies kotiin. <3 <3

Oma aika parisuhteessa

Parisuhde on vuorottelua sekä tasapainoilua oman ja yhteisen ajan välillä. Yhdessä tekeminen lujittaa parisuhdetta. Silti molemmat tarvitsevat myös tilaa, jota haetaan ja saadaan esimerkiksi erilaisten harrastusten avulla. Metsälenkit, lukeminen ja musiikin monipuolinen harrastaminen on parasta, mitä minä voin tehdä yksin. 


Meillä on tällä hetkellä poikkeuksellinen tilanne, että mies viilettää Espoossa kymmenisen päivää sijaistamassa ja mä olen kotona kaksin koiran kanssa. Takana on onneksi jo ensimmäinen viikko ja rakkaani saapuu kotiin tulevana perjantaina. Kaikki on mennyt hienosti, vaikka onkin outoa yhtäkkiä nukkua ja elää arkea yksin. Tilaa ja aikaa itselle on enemmän kuin tarvitsisin.

Vuoden inttileskeyden jälkeen (2/10-2/11) olemme olleet harvoin erossa toisistamme yli kahta päivää. Tilanne saattaa kuitenkin pian muuttua. Mies valmistuu ja aikoo etsiä töitä Suomen joka kolkasta. Siksi tästä tilanteesta voi tulla hyvinkin normaalia, ja meidän täytyy hyvin todennäköisesti muuttaa kevään ajaksi erillemme.

Kuva on otettu vuonna 2011. Mies oli intissä ja mä asuin Kuopiossa parin ystäväni kanssa.
Niin ollaan nuoria ja nättejä!

Olen aika varma, että tämä väliaikainen välimatka tekee suhteelle ainoastaan hyvää. Varsinkin näin pitkässä parisuhteessa, jossa toiseen on kasvanut jo kiinni. Täytyy myöntää, että pari vuotta sitten minun oli vaikea olla yksin. Olin niin tottunut siihen, että joku on paljon mun vierellä. Nyt onneksi osaamme molemmat ottaa omaa aikaa ja tarpeen tullen vaatiakin sitä. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi yksilöä, jotka vain sattuvat jakamaan elämänsä yhdessä. Kumpaakaan ei tulisi väheksyä.


Pieni etäisyys ravisuttaa ja luo mahdollisuuksia nähdä parisuhteensa uudella tavalla. On helpompi huomata, mitä asioita omassa puolisossaan arvostaa, mitä pieniä hetkiä kaipaa arjessaan ja mitä asioita on ehkä pitänyt itsestäänselvyytenä. Jos toinen on aina huolehtinut kodista, huomaa hyvin pian ettei asiat enää vain tapahdu. Ne täytyykin hoitaa yhtäkkiä itse. Yksinolon jälkeen on ihana palata toisen luo ja vaikka vain käpertyä syliin. Tarvitsen molempia.

Vaikka näen tässä hetkellisessä välimatkassa paljon hyvää, en silti pidä siitä. Olisin voinut ottaa mieheni takaisin kotiin jo ajat sitten. Se, jos mikä, on hyvä merkki. <3

<3: Eveliina

Edistymistä ja iloisia uutisia

Hiphei! Saimme trubaduuriltamme sähköpostia, joten nyt se on varmaa: Markus Pätsi tulee esiintymään häihimme 12. elokuuta! Suuri kivi vierähti sydämeltä, kun täysin odottamatta koulujuttuja hääriessä kurkkasin sähköpostiin ja näin viestin. Olen enemmän kuin mielissäni!

Isosiskoni kokeili meikata minua viikonloppuna. Vaikka omasta mielestäni käytin tajuttoman paljon
meikkiä (normaalisti en meikkaa ollenkaan), syö valokuvat niistä hurjan paljon! Pitänee alkaa totutella... :D

Viikonloppuna sain lisäksi annettua ensimmäiset varaa päivä -kortit ja kysyttyä pikkusiskoani laulavaksi morsiusneidoksi. Hän suostui!  No entäs ne messut sitten? Love me do -häämessut olivat parasta huilia kaikelle gradu- ja harjottelukiirelle, kun on hyörinyt yliopistolla aamusta iltaan ilman minkäänlaisia hengähdystaukoja. Pidin messuista todella paljon, saimme miehen kanssa paljon ideoita ja yleinen me-mennään-naimisiin -fiilis nousi entisestään. Voitinpa jopa Henkel & Co:lta laatikollisen alkoholitonta kuohuvaa! ja Kaisankodilta kahden hengen brunssilahjakortin. :) Yhteydenottoa ja postia odotellessa!

Paljon kaikkea ihanaa on siis viime päivinä tapahtunut ja häiden järjestely on edennyt hienosti. Tällä hetkellä on aika hyvä olla, suurimmat hääjärjestelyt on hoidettu ja nyt voi keskittyä vaan hetken fiilistelemään ja makustelemaan avioliittoa. 

Tässä vähän fiilistelykuvia Love me do-häämessuilta:

Kävitkö Sinä messuilla viime viikonloppuna? Jos, satuitko löytämään aarteita?

<3: Eveliina